Ope oli #koulu’ssa

Hämeenlinnassa oli 9.-11.4.2014 ITK-konferenssi Pedagogiikka palaa! Osallistuin konferenssiin ensimmäistä kertaa.

(ITK = interaktiivinen tekniikka koulutuksessa)

Ja siellä tosiaan pedagogiikka paloi.

 

Omaan kahden päivän ohjelmaani kuului 16 vähintään 30 minuutin mittaista esitystä ja jokaisessa opin jotain uutta. Lukuisat kokemukset – ja uudet tuttavuudet – lyhyessä ajassa johtivat siihen, että illalla pystyin hyvin samaistumaan @-merkkiin… 

Mutta onneksi on Twitter ja # eli hashtagit eli avainsanat! Monet ITK-konferenssiin osallistujat jakoivat tviiteissään huomioitaan, ajatuksiaan, tulkintojaan ja tunnelmiaan  #itk2014 – avainsanalla.

Ja onneksi Storifyssa näistä 140 merkkiin tiivistetyistä paloista voi rakentaa muistot ja muistiinpanot itselleen – ja muillekin.

Twitter on siis huippu väline tehdä yhteisöllisiä, vuorovaikutteisia, muistiinpanoja ja suunnistaa kohti uutta oppimista ja opettamista :) !

https://twitter.com/Sariauramo/status/45453133691762688

 

 

Kategoria(t): Biologia, Maantieto | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti

Yksilöllinen oppiminen sopii oppilaille

Yksilöllinen oppiminen

Tammikuusta lähtien olen soveltanut yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää maantiedon oppitunneilla ja jossain määrin myös 9. luokan biologian oppitunneilla. Maaliskuun lopussa tein oppilaille kyselyn yksilöllisestä oppimisesta Google Driveen. Tavoitteena oli selvittää oppilaiden ajatuksia uudesta tavasta oppia maantietoa ja biologiaa. Kyselyyn vastasi yhteensä 133 oppilasta. Oppilaat vastasivat kyselyyn nimettömänä.

Kyselyn tulokset vahvistivat sitä mielikuvaa, joka minulle oli oppitunneilla muodostunut. Suurimmalle osalle yksilöllinen oppiminen tuntuu sopivan hyvin.

Yksilöllisen oppimisen hyvinä puolina koettiin useimmiten vapaus, kiireettömyys, vuorovaikutus kavereiden kanssa, kiinnostavuus sekä mahdollisuus oppia omien tavoitteiden ja tapojen mukaan. Huonoimpina puolina pidettiin omaa (tai kaverin) laiskuutta, muista jälkeen jäämistä, keskittymisen ongelmia, vastuunottoa omasta oppimisesta ja sitä, ettei muista kysyä opettajalta apua. Yhdessä vastauksessa mietittiin, että mihin opettajaa tarvitaan, kun itse täytyy opiskella. Ehkä seuraavassa jutussani paljastan, mitä kaikkea opettaja tekee, kun oppilaat oppivat yksilöllisesti :). Tässä kohtaa voin vain vakuuttaa, että töitä tehdään…

Kokemukset oppitunneilla ja kyselyn tulokset ovat myös osoittaneet selviä kehittämisen kohteita. Monet pienemmät – ja isommatkin – kohdat vaativat toimintatapojen jonkinlaisia muutoksia. Tällä hetkellä suurimpana haasteena koen niiden oppilaiden innostamisen, jotka ovat tottuneet siihen, että oppitunnilla pärjää kun on paikalla kutakuinkin asiallisesti tai kun kuuntelee opettajaa ja tekee opettajan antamat tehtävät vihkoon. Haluaisin niin kovasti osoittaa heille, että oma yksilöllinen oppiminen ja omanlaisten töiden tekeminen voisi olla paljon kiinnostavampaa ja hyödyllisempää.

Näin oppilaat vastasivat

Avoimiin kysymyksiin tuli paljon vastauksia, joten olen yrittänyt poimia tähän hieman erisisältöisiä vastauksia. Alla olevat vastaukset ovat kutakuinkin suoria lainauksia oppilaiden vastauksista: lukemisen helpottamiseksi olen korjannut vain suurimpia kirjoitusvirheitä.

Sopiiko yksilöllinen oppiminen sinulle?

Ei sovi.  1%

Sopii melko hyvin.  27%

Sopii hyvin.  50%

Sopii oikein hyvin.  22%

Perustele vastauksesi.

Voi oppia rauhassa.

On myös hyvä että saa arvioida oppimistaan.

Jos keskityn hyvin, asiat tallentuvat pitkäkestoiseen muistiini ja sitten vain osaan. Lisäksi etenen muita nopeammin, joten yksilöllinen oppiminen on minulle ihanteellinen työtapa.

Saa edetä omassa rauhassa ja tutustua paremmin asioihin.

Sopii hyvin, koska voi edetä nopeasti tai hitaasti riippuen siitä, onko aihe vaikea vai ei.

Se on helppoa! Ei pelkkää vihkoon puurtamista :). Paljon helpompaa. Tunnit rennompia. Voi opiskella kaverin kanssa.

Omien tavoitteiden hahmottaminen on helpompaa ja kun voi itse päättää mitä tekee, miten opiskelee ja kuinka paljon, on tavallaan helpompi suunnitella asioita eteenpäin eikä ottaa turhia paineita. Oma opiskelutapa löytyy selvästi helpommin.

Olen oppinut enemmän ja ymmärrän asiat paremmin. Se ei ole pakkopullaa.

Kaikki on paljon mielenkiintoisempaa kun saa edetä omaan tahtiin, eikä ole sellaista pakonomaista tunnetta.

Siksi sopii melko hyvin, että voi edetä omaa tahtia eikä ole kamala kiire opetella asioita.

Sopii, koska saan itse vaikuttaa oppimiseeni enemmän

On mukavaa kun saa mennä omaa tahtia eteenpäin. Mutta on myös hyvin tärkeää, että käymme vaikeimmat asiat opettajan opastuksella.

Sopii hyvin, koska se auttaa minua oppimaan itsenäisesti ja rauhassa.

Kivaa kun saa tehdä itse kaikkea eikä tarvitse aina kuunnella koko tuntia mitä edessä selitetään.

Tässä opin myös vuorovaikutusta muitten ryhmäläisteni kanssa ja yhdessä oppiminen on mukavampaa ja hauskempaa.

Jos on nopeampi ei tarvitse odotella hitaampia ja jos on hitaampi ei tarvitse kiirehtiä eikä ehdi kunnolla oppimaan asiaa.

Yksilöllinen oppiminen sopii hyvin minulle, koska tykkään tehdä erilaisia töitä, etenkin blogeja ja on hyvä kun saa edetä omassa tahdissa.

On jotenkin helpompaa keskittyä oppimiseen, kun voi mennä omaa tahtiaan.

Ei tarvitse pitää mitään kiirettä.

Yleensä olen oppinut parhaiten kuuntelemalla, mutta tämä on ilmeisesti paljon parempi.

Tästä oppii hyvin myöskin itsenäistä opiskelua tulevaisuutta varten.

Mitä hyvää yksilöllisessä oppimisessa on?

Saa tehdä asiat miten haluaa eikä aina tehdä vain tehtäviä.

Se että voin itse määrätä oppimiseni ja tavan miten opin.

Voin itse valita päivän jolloin teen esim. testin tai jonkinlaisen opinnäytetyön.

Voi opetella sen verran mikä on oman mielen mukaan riittävä.

Voi mennä kappaleet omaa tahtia, helpommat nopeammin ja vaikeammat rauhallisemmin. Opin paremmin.

Paljon rauhallisempaa tunneilla.

Saa keskittyä hankalaan aiheeseen pidempään.

Ei tarvitse olla niin tarkka läksyistä mitä on tullut ja täytyy itse pitää huolen omasta tekemisistä.

Olen oppinut oman tapani opiskella, sellaiset jotka ovat oikeasti hyviä! Ja stressi töiden tekemisestä ei ole ollut niin iso kun on niin paljon muitakin töitä.

Omat tavoitteet selkeytyvät.

Se on mukavaa ja rennompaa, mutta siinä kuitenkin oppii tosi hyvin ja saa itse perehtyä aiheisiin.

Saa edetä omaa tahtia ja saa käyttää enemmän omia ideoita.

Saa edetä omaa tahtia, saa käyttää erilaisia ja itselle sopivia oppimismenetelmiä, voi keskustella asioista kaverin kanssa ja mikä parasta tämä on tuplasti mielenkiintoisempaa ja HAUSKEMPAA!

Pidin paljon enemmän yhteisistä tunneista ja opettajan luennoimisesta. Tällä tavoin varmistin sen, että varmasti opettelen oikea asiaa ja etenen eteenpäin tasaisesti. Myös opettajan antamia kotiläksyjä oli helpompi noudattaa ja selkeästi sai unohduksen jos ei ollut tehnyt.

Saa itse keksiä omia tapoja oppia ja läksyjen tekeminen voi olla hauskaa.

Ei ole enää aina sitä ”lue kpl 5 ja tee tehtävät” . Voi omassa tahdissa edetä.

Suulliset läksynkyselyt joista saa numeron oman oppimisen perusteella.

Omanlaiset työt, esim. diaesitykset ja videot joissa saa oman mielen mukaan soveltaa.

Voi löytää oman tyylin miten päähän jää parhaiten asioita.

Voi opiskella asiaa niin kauan kunnes sen on oppinut oikein hyvin :). Ja voi mennä eteenpäin heti kun sen on oppinut.

Saa mennä omaan tahtiin ja tehdä tehtäviä omalla tasolla.

Saa opiskella itsenäisemmin ja oppii tulevaisuutta varten itse tietämään millaisella tasolla oma osaaminen on ja oppii varmistamaan että osaa oikeasti asian, eikä vain kuvittele osaavansa.

Tämä sopii paremmin minulle, koska olen hidas oppimaan ja näin saan aikaa oppia.

Saa oppia itse ja rauhallisella tahdilla ja opettaja auttaa sitten, kun tarvitsee tai ei ymmärrä aihetta.

Oppii vastuullista ja itsenäistä opiskelua.

Tasapuolista kaikille, mielenkiintoisuus, ei koskaan tylsää, omien töiden tekeminen, tietokoneella työskentely, itse tilattavat läksynkyselyt, ja se, että apua saa aina kun tarvitsee

Lukiossa ja viimeistään yliopistossa täytyy opiskella itsenäisesti ja tämä on hyvää harjoitusta.

Tajuaa asiat omaa hidasta vauhtia ei tarvitse juosta muiden perässä, saa tehdä töitä kavereiden kanssa.

Lisäksi se, että saa valita opiskeleeko yksin, parin kanssa vai ryhmässä on hyvä asia, ja muutenkin on valinnanvaraa työtavoissa.

Pystyy etenemään omaan tahtiinsa ja saa kotona tehdä sen verran läksyjä kuin itse näkee parhaaksi.

Yksilöllinen oppiminen sopii muuten hyvin, mutta joitakin asioita on vaikeampi ymmärtää ja ne eivät jää niin hyvin mieleen, jos opettaja ei opeta niitä.

Se antaa vapaat kädet mutta päivinä jona ei ole motivaatiota tai on väsynyt työ ei kauheasti edisty

Mutta koska olen laiska en saa tehtyä mitään oma aloitteisesti joka hidastaa oppimista.

On välillä vaikea mennä omaa tahtia kun tuntuu että kaikki muut menevät edellä ja yleensä kuunteleminen on ollut minulle helpoin tapa oppia, nyt en suoraan sanottuna tee kauheasti mitään tuntuu etten opi itse etenemällä niin paljon kuin oppisin opettajan ja muiden kanssa samaan tahtiin menemisellä.

Paljon parempi sanon minä! :D.

Yksilöllisessä oppimisessa on hyvää se, että ei tarvitse oppia yksin vaan voi oppia ryhmässä Oppii hyvin kun saa selittää kaverille.

Se hyvä että saa tilata läksynkyselyn silloin kun tuntuu että osaa asiat.

Mitä huonoa yksilöllisessä oppimisessa on?

Joskus ei välttämättä opi kaikkea, mutta yleensä voi kysyä jos ei osaa, niin ei siinä ole sillä tavalla mitään kovin huonoa.

Vastuunottaminen oppimisesta voi olla hankalaa.

Joskus ehkä se, että voi olla että jää junnaamaan johonkin kappaleeseen liian pitkäksi aikaa, mutta onneksi sen kuitenkin sitten tajuaa ja osaa taas lähteä eteenpäin kappaleissa.

Oman oppimisen paineet kasvavat, mutta sehän on vain hyvä.

On niin helppoa vaan laiskotella. Eipä se toisaalta minun ongelmani ole, etteivät kaikki opi.

Ei välttämättä jaksa perehtyä asiaan tarpeeksi hyvin.

Pelkää, että jää kamalasti jälkeen jos on hieman hitaampi kuin muut.

Osa ei jaksa keskittyä ja oma keskittyminen herpaantuu heidän takiaan.

Ärsyttää kun jotkut ei tee mitään yo:n aikana, vaan istuu ja pelleilee. Se häiritsee.

Kun ei ole ns. ’määrätty’ mitään läksyä, niin helposti tulee tehtyä vähän vaatimattomasti kotitehtävät.

En keksi oikein mitään negatiivista. Mielestäni nykyajan opiskelu saisi olla tällaista. Toki en haluaisi luopua kokonaan siitä että opettaja selittäisi asioita yhteisesti, mutta 15min-30min olisivat sopivat ajat puhumiselle, sillä sen jälkeen on huomannut ettei ole enää niin tarkkana. ei tule tehtyä paljon.

Että pitää pitää huolta omasta oppimisesta.

Huonolla keskittymiskyvyllä oppimisesta voi tulla hankalaa ja se voi tuntua pakkopullalta.

Asioiden määrä voi aiheuttaa päänsärkyä ja turhautumista.

Joskus tuntuu, etten saa näytettyä kaikkea oppimaani opettajalle.

Välillä on haastavia asioita niin turhautuu yksin niiden kanssa, mutta ei oikein muita.

Jotkut häiritsee tuntia.

Tulee välillä hieman orpo olo kun ei ole varma missä kappaleessa pitäisi jo olla.

Se että ei välttämättä muista pyytää apua kun sitä tarvitsee.

Ehkä se, että opettaja kuitenkin opettaa joka kappaleesta asioita ja jos itse on jäänyt hieman jälkeen ei ehkä voi saada opetuksesta kaikkea irti ja silloin se on vielä hankalampaa.

Ei minusta mitään, ainakaan minun kohdallani. Paitsi että joskus voi laiskottaa eikä jaksa tehdä, mutta sitten tajuaa että on pakko jos haluaa että tämä työtapa jatkuu ja haluaa oppia!

Tärkeätkin asiat voivat jäädä huomaamatta ja oppimatta. Pelkään myös että osaamiseni ei tule kunnolla esille pelkkien läksynkyselyjen ja suullisten kyselyjen avulla.

Ei ole huonoja asioita.

Yksilöllinen opiskelu tuottaa liian ison vastuun peruskoululaiselle. Vaikka oppilas saa itse päättää mitä ja miten opiskelee, mutta se on joillekin liian hankala opiskella määrätyssä ajassa. Läksyä itselle on liian hankala antaa, koska vastauksia ei tarkisteta, niin se tuntuu liian turhauttavalta ja samalla oppii väärästä. Opiskelun halu hälventyy, kun opettaja ei ole välillä patistamassa eteenpäin. Tulee välillä tunne mihin opettajia tarvitaan, kun itse täytyy opiskella.

Pitää ottaa itse vastuuta. Jotain asioita ei ymmärrä mutta kysymällä selviää kaikki ja sitten muut oppilaat ympärillä välillä häiritsevät

Jos ei ole kiinnostunut opiskelusta jää helposti jälkeen.

Joskus voi olla vähän laiska tai ei vain jaksa, joten silloin ei etene oikein. Onneksi opettaja tulee sitten antamaan vauhtia jos jää kauheasti jälkeen.

Haluatko jatkossakin oppia omaa tahtia?

Kyllä  89%

En  11%

Haluatko jatkossakin oppia ryhmissä?

Kyllä  85%

En  15%

Haluaisitko, että opettaja luennoitsisi enemmän ja kaikki oppilaat tekisivät samat tehtävät samassa tahdissa?

Kyllä  18%

En  82%

Onko OBista ollut apua oppimisessasi?

Kyllä  77%

Ei  23%

Minkä arvosanan antaisit yksilöllisen oppimisen työtavalle?

4   1%            5   2%            6   5%            7   11%

8   37%          9   37%         10  8%

Mitä vielä haluaisit kertoa?

Hyvä ja toimiva tapa! Jatketaan samaan malliin.

Haluan, että tämä työtapa jatkuu koska se on minusta hyvä tapa .

Tosi hyvä idea! Ehkä vähän harmittavaa kun tuli vasta tässä vaiheessa.

Jatketaan tätä työtapaa. Ihanaa kun perus puurtamiseen keksitään jotain vaihtelua.

Vaikka opettajaa saa pyytää joka tunti opettamaan erikseen asioita vaan itselle, niin outoa se on kyllä mutta en opi silloin niin hyvin kuin koko luokalle opettaessa.

Opettaja voisi puhua tunnilla enemmän.

Opettaja voisi tulla opetustuntien kanssa hieman hitaampaa tai tulla pöytään juttelemaan hitaimmille, että kaikki kuitenkin pysyisivät ajan tasalla ja saisivat opetuksestakin jotain hyötyä.

Mielestäni on väärin, että opettaja sanoo että muiden oppilaiden, jotka ryhmässä ovat pitää pitää huolta toisen ”osaamattoman” oppilaan osaamisesta. Itsellekin asiat ovat uusia niin ei välttämättä osaa opettaa siitä vielä mitään ja näin opettaja luulee että joko ryhmätyö ei toimi tai muita ei kiinnosta opettaa tälle ”osaamattomalle” mitään.

Tykkään siitä, että asioita käydään ensin yhdessä läpi luokassa (opettaja selittää ja kyselee) ja katsotaan vaikka video aiheeseen liittyen ja sitten sen jälkeen saa keskittyä joko omaan työhön, asiakirjoihin, muistiinpanojen kirjoittamiseen tai vaikka tehtävien tekemiseen yksin tai yhdessä. Samalla opettaja kiertelee katsomassa ja työskentelyrauha pysyy yllä. Pidän myös paljon tämän hetkisestä pöytäkunnastani, sillä he auttavat ja tukevat minua. Ja täydentävät minua tarvittaessa.

Olen todella onnessani, että kyseinen oppimistapa on rantautunut meidän tunneille sillä pidän enemmän siitä, että voin itse asettaa määränpääni eikä kukaan käskytä pakkopullaa tunneilla!

Toivottavasti tämä oppimistapa säilyisi ensi vuonnakin, näin saan paljon enemmän irti kappaleista.

On ollut ennen vaikea oppia mutta nyt kun on tämä uusi oppimistapa niin osaan paremmin.

Ei ole kivaa jos yksi ryhmästä pelleilee, koska sitten kaikki kärsii siitä ja ei voi keskittyy.

Huonot puolet yhdessä opiskelussa on se että ei ymmärrä kokonaan asioita jos edetään nopeasti eikä löydä oikeaa tapaa oppia asioita.

Tarvitsen oppimiseen opettajan ”omia” tunteja jolloin on selvät asiat mitä tehdään ja opettaja selittää asioita luokan edessä.

Lisää videoita ja neuvoja miten itse voi vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin.

Kiva kun annetaan oppilaille mahdollisuus opiskella itsenäisesti ja kokeilla eri asioita!

Näin on hyvä jatkaa ja aion ottaa kaiken irti tästä itsenäisestä opiskelusta.

 

 

Kategoria(t): Biologia, Maantieto | Avainsanat: | 2 kommenttia

Uusi oppiminen lisää vapautta ja vähentää pakkoa

Opettajan uuden vuoden lupaukset ovat osittain toteutuneet.

Tammikuusta lähtien – siis lähes viiden viikon ajan – olen soveltanut Pekka Peuran yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää yläkoulun 7. ja 8. luokan maantiedon oppitunneilla (ja osittain myös 9. luokan mantsassa ja bilsassa).

Tässä on tiivistettynä tärkeimmät periaatteet yksilöllisestä oppimisesta seiskojen ja kasien maantiedon tunneilla:

Väritä kun osaat ja etene omaa vauhtia

Tein oppilaille taulukot, jossa ryhmittelin maantiedon sisällöt ja niihin liittyvät taidot kolmeen sarakkeeseen: Opi perustaidot, Syvennä osaamistasi ja Vahvista osaamistasi.

Kun oppilas omasta mielestään osaa taulukon ruudussa olevan asian, hän värittää ruudun ja etenee seuraavaan asiaan.

Oppilas voi valita taulukosta itseään kiinnostavia asioita. Vaikka oppilaan tavoitteena olisikin oppia ”vain” Opi perustaitoja- sarakkeen asioita, hän voi oppia asioita myös Syvennä osaamistasi- tai Vahvista osaamistasi- sarakkeista. Oman kiinnostuksen mukaan.

Oppilaat voivat edetä omaa tahtia, osa hitaammin, osa nopeammin. Tärkeintä on se, että oppilas oppii tekemään parhaansa, keskittyy oppimiseensa ja varmistaa, että oppii. Omalla tavallaan.

Opettaja auttaa oppilasta etsimään omia oppimisen keinojaan ja huolehtii siitä, että kukaan ei jumita ja jää paikoilleen.

Opi yksin tai yhdessä muiden kanssa

Oppilaat saavat valita itse ryhmät, joissa työskentely sujuu ja joissa syntyy mielekästä vuorovaikutusta. Jos haluaa työskennellä välillä – tai usein – yksin, sekin sopii.  Jos oppilas on ennakoitavassa vaarassa jäädä tahtomattaan yksin, opettaja ohjaa hänet sopivaan ryhmään. Kokemukseni mukaan ryhmissä syntyy enemmän vuorovaikutusta – ja oppimista – kun oppilaat (pääasiassa) saavat itse valita ryhmänsä.

Oppilaat voivat opiskella luokassa, biologian varastossa (joka on oikeammin miniluokka, jossa on tietokone ja noin neljälle oppilaalle pöytätilaa) tai läheisessä tietokoneluokassa (jos se on vapaa), jossa on noin 10 tietokonetta.

Oppilaat voivat käyttää myös omia laitteitaan (BYOD) oppimisessa.

Tarkista tehtävät

Jos oppilas tekee oppikirjan tehtäviä, hän voi tarkistaa ne oppitunnilla tarkistusmonisteesta. Oppilas korjaa ja täydentää vastaukset värikynällä ja jättää virheet näkyviin. Tämä auttaa oppilasta kiinnittämään huomiota siihen, mikä on ehkä vaikeaa ja oppimaan virheistä.  Kun yksi ryhmän jäsen tarkistaa tehtävät, hän voi ohjata muita ryhmän jäseniä tarkistushommissa.

Jos tehtävä on haastava tai sen vastaus on laaja, opettaja jakaa tehtävän oikean vastauksen myös OBissa eli OBi!  Yläkoulun biologiaa ja maantietoa – nettisivuilla. 

Opiskele myös kotona

Oppilas voi paljolti päättää itse tai yhdessä muiden kanssa, mitä tekee kotona oppimisensa eteen.

Myös opettaja suosittelee tekemään tiettyjä asioita, esimerkiksi opiskelemaan jokin kappale tietyllä oppimisen menetelmällä, kirjoittamaan muistiinpanot (omin päin tai OBista kopioimalla), tutustua keskeisiin käsitteisiin (OBissa tai Quizletissä), tekemään opiskeltavan aiheen kannalta keskeisen tehtävän (oppikirjasta tai OBista), katsomaan tietyn oppimisvideon tai animaation (OBista).

Kun oppilas (flipped classroom – periaatteella) tutustuu opiskeltavaan aiheeseen jo kotona, oppitunnilla voidaan keskittyä oppimisen syventämiseen ja vahvistamiseen erilaisissa vuorovaikutteisissa tilanteissa. Oppitunnilla oppimisesta tulee siten mielekkäämpää, paikallaan hiljaa pönöttäminen vähenee ja oppilaiden alisuoriutuminen tai turhautuminen vähenee.

Opettele erilaisia oppimisen menetelmiä

Tavoitteena on myös, että oppilaat kokeilevat – ja oppivat – erilaisia oppimisen menetelmiä.

Tavoitteena ei siis ole, että oppilaat tekevät vain oppikirjan tehtäviä omassa tahdissa, yksin ja ilman opettajan opetusta.  Päinvastoin.

Jos tai kun tehtävien tekeminen alkaa puuduttamaan tai ne tuntuvat muuten vaan turhilta tai tylsältä pakolta, oppilas voi tehdä paljon muutakin: käsitekarttoja, animaatiota, videoita, äänitallenteita, uutisseurantaa, muistiinpanoja, kuvaesityksiä, Quizlet-käsitekortteja, Kahoot! – pelejä, blogeja, twiittejä, FB-juttuja (Twitteristä opettajan löytää @OpeRitaK – käyttäjätunnuksella ja Facebook-yhteisöstä OBi Yläkoulun biologiaa ja maantietoa) ja niin edelleen. Opettaja ideoi yhdessä oppilaiden kanssa ja ohjaa heitä kokeilemaan erilaisia tapoja oppia. Tavoitteena on, että oppilas löytää itselleen mielekkäitä ja sopivia tapoja oppia.

"Makkarajärvi syntyy liian tiukista joenmutkista, jossa joki etsii itselleen uuden reitin. Suisto syntyy kun joen virtaus hidastuu mereen tultaessa ja hiekka kasaantuu rantaan." CC BY-NC-SA Verneri Rantanen

”Makkarajärvi syntyy liian tiukista joenmutkista, jossa joki etsii itselleen uuden reitin.
Suisto syntyy kun joen virtaus hidastuu mereen tultaessa ja hiekka kasaantuu rantaan.”
CC BY-NC-SA Verneri Rantanen

Yllättävin esimerkki on oppilaasta, joka on intohimoinen Minecraft-pelaaja. Hän oli tehnyt Minecraft-maisemakuvia Euroopan pinnanmuodoista, kuten poimuvuoristoista, vuoristojäätiköistä, U-laaksoista, jokilaaksoista ja suistoista ym. Tätä en olisi ikinä osannut vinkata ;). Ja mikä parasta: minecraftaaja opetti opettajalle, miten peli toimii!

Kysy, jos et ymmärrä tai osaa tai haluat muuten vain tietää lisää

Osa opittavista asioista käydään läpi melko perinteisesti opettajan johdolla. Erityisesti ne asiat, jotka tuntuvat vaikeilta monien oppilaiden – tai opettajan mielestä.

Pääosassa opetus tapahtuu kuitenkin pienryhmissä. Oppilaita rohkaistaan esittämään kysymyksiä ja pyytämään apua muilta oppilailta ja opettajalta.

Opettaja menee oppilaiden luokse – ryhmiin. Opettaja seuraa, keskustelee, kyselee, auttaa ongelmissa ja varmistaa, että oppimista tapahtuu. Opettaja voi vaikka pyytää oppilasta tai ryhmää piirtämään paperille jokin opiskeltava maantiedon ilmiö – esimerkiksi kasvihuoneilmiö. Kun oppilas yksin tai yhdessä muiden kanssa osaa selittää asian, opettajakin varmistuu, että oppimista on tapahtunut. Jos piirtämisessä ja selittämisessä on ongelmia, opettaja voi auttaa asian oppimisessa. Tai jos asia on selvästi opittu, opettaja voi lisäkysymyksillä haastaa oppilaan oppimaan lisää. Laajemmin ja syvemmin.

Kun opettaja opettaa ryhmissä – ei aina vain luokan edessä – vuorovaikutus oppilaiden ja opettajan välillä on lisääntynyt hurjasti. Silloin oppilaat myös esittävät kysymyksiä paljon enemmän – ja pakko myöntää: kaikkiin opettaja ei tiedä vastausta. Sitten googlataan…

Näytä osaamisesi

Kun oppilas omasta mielestään osaa omien tavoitteidensa mukaisia asioita, hän varaa opettajalta läksynkyselyajan ja kertoo mitkä aiheet (eli käytännössä oppikirjan kappaleet) hän on opiskellut. Olemme sopineet, että läksynkyselyihin otetaan mukaan vähintään kolme kirjan kappaletta.

Tähän mennessä suuri osa läksynkyselyistä on ollut suullisia. Tai oikeammin sanottuna keskustelutilaisuuksia, jossa oppilas voi näyttää osaamistaan. Ne pidetään pääasiassa biologian varastotilassa.

Suullisissa läksynkyselyissä on useita (4-8) oppilaita samaan aikaan. Oppilas voi varata myös yksityisajan :). Suullisista läksynkyselyistä sovitaan aina etukäteen, jotta voin suunnitella luokassa opiskeleville oppilaille mielekästä tekemistä.

Lähes poikkeuksetta oppilaat ovat pitäneet suullisia läksynkyselyitä hyvinä tilaisuuksina näyttää omaa osaamistaan ja oppia uutta. Oppilaiden mielestä suulliset läksynkyselyt ovat myös huomattavasti rennompia tilaisuuksia kuin ns. paperikokeet.

Tähän on opettajana helppo yhtyä. Viimeisten vuosien aikana olen yhä voimakkaammin kyseenalaistanut kokeet, jossa kaikilta kysytään samat kysymykset, johon päntätään (jos päntätään) ihan hulluna muutamana edellisenä iltana, siirretään (rumasti sanottuna oksennetaan) tiedot paperille ja pahimmassa tapauksessa unohdetaan ulkoa päntätyt asiat parissa päivässä. Nyt näyttää siltä, että tälle bulimiaoppimiselle on vihdoinkin löytynyt vaihtoehto.

Suullisissa kyselyissä opettajan on helpompi eriyttää kysymyksiä tai tehtäviä oppilaan mielenkiinnon, osaamisen tason ja tavoitteiden mukaan. Suullisissa kyselyissä oppilas voi myös oppia.

Sillä aikaa, kun opettaja pitää suullisia läksynkyselyitä, muut oppilaat jatkavat yksilöllistä oppimista luokassa. Tämä edellyttää luottamusta oppilaiden kykyyn toimia vastuullisesti. Ongelmien esiin tullessa on kasvatuskeskustelujen aika. Ja sitten yritetään uudelleen…

Oppilaiden oppimisesta on tullut nyt paljon näkyvämpää, yksilöllisempää ja monipuolisempaa. Tämän vuoksi en enää näe pakottavaa tarvetta kurssikokeille. Tai jos kurssikoe pidetään, se voi olla vapaaehtoinen.

Arvioi omaa osaamistasi

Suullisissa keskusteluissa oppilas voi myös arvioida omaa osaamistaan ja peilata näkemystään opettajan (tai muiden oppilaiden) näkemykseen.

Oppilaat ovat myös arvioineet miltä uusi yksilöllinen oppimisen menetelmä ja suulliset läksynkyselyt ovat muutaman viikon kokeilun jälkeen tuntunut. Palaute on ollut uskomattoman myönteistä myös niiltä oppilailta, jotka aluksi suhtautuivat työtapaan epäilevästi. Oppilailla on tunne siitä, että oppimista tapahtuu ja se on mielekästä. Siltä se näyttää myös opettajan näkökulmasta.

Kerron oppilaiden mielipiteistä myöhemmin lisää. Nyt olemme kuitenkin vasta uuden oppimisen alkumetreillä.

… … … … … … 

Tällä hetkellä olen täysin myyty yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmälle.  Olen vakuuttunut, että se lisää oppilaan – ja myös opettajan

  • itseohjautuvuutta
  • yhteisvastuuta
  • vuorovaikutustaitoja
  • oppimisen taitoja
  • ajattelun taitoja
  • ongelmanratkaisua
  • soveltamista
  • luovuutta.                         (vrt. OPS2016)

Se lisää myös onnistumisen kokemuksia ja siten motivaatiota, halua oppia – ja halua opettaa.

Tutustu lisää yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmiin ja tämän blogikirjoituksen lähteisiin:

www.maot.fi

http://www.slideshare.net/peurapekka/oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014

http://www.aikajaavaruus.fi/matematiikan-tunneilla-tekemisen-meininki/

Kategoria(t): Biologia, Maantieto | Avainsanat: , | 11 kommenttia