Biologiassa tehdään eliökokoelmia

Suuntana uusi OPS 2016 (osa 2)

Uusi opetussuunnitelma määrittelee biologian päättöarvioinnin kriteerit hyvälle osaamiselle eli kertoo, mitä oppilaan pitää osata, jotta hän saa arvosanan 8.

Tässä on niistä muutama tavoite:

1 2 3

Ja tässä on esimerkkinä kaksi oppilastyötä, joiden kaltaisilla töillä edellä olevat tavoitteet tai niiden osa-alueita voidaan saavuttaa :) :

Minun mereni (7. luokan oppilaan työ)

 

Eliökokoelma (8. luokan oppilaiden työ)

Kategoria(t): Biologia, Biologia, Opetussuunnitelma | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

Oppiminen ja opetus on muutoksessa

Suuntana uusi OPS 2016 (osa 1)

Uusien opetussuunnitelmien (OPS) mukaiseen opetukseen siirrytään syksystä 2016 alkaen. Uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön vuosiluokilla 1-6 elokuussa 2016. Vuosiluokilla 7-9 uudet opetussuunnitelman otetaan käyttöön porrastetusti vuosina 2017, 2018 ja 2019.

Uudet opetussuunnitelmat ohjaavat muun muassa pedagogiikan muutokseen. Opetus ja oppiminen muuttuu.

Monisatasivuisen opetussuunnitelman perusteiden sisäistäminen on jo alkanut. Suuntana on nyt uusi OPS, pala palalta ja vähitellen.

Tässä on ensimmäinen pala eli opettajan ja oppilaiden hieman muuttuneita päärooleja:

Kategoria(t): Biologia, Maantieto, Opetussuunnitelma | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

Koetiketti eli kokeet meidän tapaan

IMG_0085

Nyt voisin väittää, että koulumme oppilaat, myös 7. luokkalaiset, tietävät miten bilsan, mantsan ja terveystiedon kokeissa – tai osaamisen arviontitilanteissa – toimitaan. Ja miksi. Ainakin se näyttää sujuvan ihan hyvin ja pääasiassa yhteisymmärryksessä.

Tässä on kokeet meidän tapaan eli biologian, maantiedon ja terveystiedon koetiketti:

  • Opiskellun aihekokonaisuuden jälkeen pidetään koe. Tässä esimerkissä se paperinen ja perinteinen.
  • Oppilaat vastaavat kokeen tehtäviin parhaansa mukaan ja palauttavat kokeen minulle.
  • Luen oppilaan vastaukset, ja arvioin miten oppilas osaa. En pisteytä tehtäviä, vaan kokonaisuus ratkaisee. Kaikkien ei tarvitse siis osata aivan samoja asioita.
    • Oppilas, joka osaa opetussuunnitelman mukaisia asioita keskimäärin hyvin, saa noin arvosanan 8 (=hyvä). Oppilas, jonka vastaukset kertovat asioiden ymmärtämisestä laajemminkin, ja joka osaa yhdistää asioita omiin kokemuksiin, saa arvosanan 9 tai 10. Oppilas, jonka vastauksissa on selviä asiavirheitä ja puutteita vähemmän tai enemmän, saa arvosanan 7 tai alle.
  • Merkitsen arvosanat itselleni muistiin mutta en kirjoita niitä koepaperiin, enkä kerro niitä oppilaalle. En vielä.
  • Ja sitten se työläin ja antoisin vaihe! Oppilaat tarkistavat itse kokeensa.
    • Oppilas vertaa vastauksia ns. mallivastauksiin. Mallivastaukset käydään yhdessä läpi ja ne löytyvät useimmiten myös vihkosta, oppikirjasta tai muusta oppilaalle tutusta lähteestä.
    • Oppilas korjaa ja täydentää vastauksia värikynällä. Virheet vedetään yli ja ne jätetään näkyviin. Tässä tilanteessa oppilaalla on mahdollisuus oppia uutta, syventää osaamistaan ja näyttää osaamistaan minulle. Oppilas oppii myös miten kokeissa kannattaa vastata (ns. vastaustekniikkaa), jotta arvioija näkee oppilaan osaamisen.
    • Oppilas piirtää jokaisen tarkistetun tehtävän kohdalle hymiön ja sille sitä leveämmän hymyn, mitä tyytyväisempi itse on vastaukseensa.
    • Oppilaalla on mahdollisuus täydentää vastauksiaan myös suullisesti. Oleellisinta on, että oppilas näyttää tietonsa ja taitonsa myös tässä tilanteessa.
    • Kokeiden tarkistus on siis ohjattua ja sitä tehdään pienryhmissä muiden oppilaiden kanssa keskustellen ja vertaillen. Tässä kohtaa on mahdollisuus käydä arviointikeskusteluja kuin huomaamatta oppilaiden kanssa.
  • Oppilaat arvioivat osaamistansa yksin tai yhdessä muiden kanssa, ja antavat itselleen – ja joskus myös toisilleen – arvosanan.
  • Oppilaat palauttavat korjatut, täydennetyt ja itsearvioidut kokeet minulle.
  • Katson oppilaiden korjatut kokeet ja kirjoitan oman ehdotukseni kokeen arvosanaksi. Huomioin myös korjaukset ja täydennykset erityisesti kurssiarvosanaa miettiessäni. Joskus arvioin kokeen uudestaan korjausten ja täydennysten perusteella. Silloin oppilas saa minulta kaksi kokeen arvosanaa: alkuperäisen kokeen arvosanan ja täydennetyn kokeen arvosanan.
  • Kokeiden palautuksen jälkeen on mahdollisuus kahdenkeskiseen arviointikeskusteluun. Pidän arviointikeskustelun oppilaan kanssa tilanteen mukaan. Arviointikeskustelut on hyvä pitää varsinkin niissä tapauksissa, joissa oppilaan itsearviointi ja opettajan arviointi eroavat suuresti – tai jos oppilas sitä pyytää, tietenkin. Arviointikeskustelussa (joka voi toimia myös siis suullisena näyttönä, kokeena) sekä opettaja että oppilas voi varmistua oppilaan osaamisen tasosta.
  • Ja lopuksi 7. luokkalaisen oppilaan kommentti kurssipalautteessa: Kokeet ovat erinomaisia. Ne eivät anna mahdollisuutta ulkoa pänttäämiseen ja se, että ne tarkistetaan itse on hyvä asia.

Täydennyksiä kokeessa

Kategoria(t): Biologia, Maantieto | Avainsanat: , , | Jätä kommentti