Open kesä

OBin sisältö on rakentunut viime keväästä vähitellen. Rakennustöissä oli kesäkuun mittainen tauko, sillä olimme poikani kanssa aidosti lomalla. Kävimme Kreikassa merikilpikonnien saarella,  Zakinthoksella (löydät lisää merikilpikonnista tästä).

Teimme myös useita päiväretkiä Saloon ja sen lähiseuduille. Tutustuimme muun muassa Högsåraan ja majakkasaariin Isokariin ja Söderskäriin (tavoitteenamme on kokea mahdollisimman monta majakkaa ja tehdä kokemuksistamme ikioma majakkakirja) sekä tietenkin omaan mökkisaareemme Isomaahan.

Kesälomaperinteiden mukaisesti kävimme useita kertoja myös Hangossa, jossa päivän ohjelma lähes poikkeuksetta kului seuraavan kaavan mukaisesti: 1) uintia, lököilyä ja lukemista, 2) pasta Makaronitehtaassa tai pizza Classic Pizzassa (ehdottomasti vain nämä kaksi vaihtoehtoa!), 3) tutustumista Hankoon (näkymiin vesitornista, sileisiin kallioihin, merenrantaniittyihin, vierasvenesataman veneisiin, kahviloihin, kauppoihin jne.) ja lopuksi ennen kotimatkaa 4) tötteröjäätelöt.

Olemme nauttineet herkkuja (kymmeniä pehmistötteröitä, hasselpähkinä- ja konjakkijäätelövohveleita, suklaakuorrutettuja mansikoita, porkkanakakkuja,…) myös Perniön Aseman Opaliinassa, Toinen Keksissä ja Salon iltatoreilla. Olemme laahustaneet Salon iltatorilla päämäärättömästi sinnetänne ja tehneet huippulöydöksiä: sinivalkoinen majakka ja amerikkalainen paloauto komistavat nyt kotiamme. Läckbergin dekkaripokkareista ja Salonseudun ”kuulemmaparhaista” Mureenan korvapuusteista on vain muisto jäljellä!

Koiramme labratorinnoutajat Noppa ja Veera ovat olleet kesälomalla myös: ei ikäviä aikaisia aamuherätyksiä ja pakkopissatuksia. Noppa (10- vuotta) nauttii kesäpäivistään uimalla kahdeksikkoa Isomaan rannoilla ja heittäytymällä kaikkeen mahdolliseen haisevaan… Veera (5 – vuotta) keskittyy pääosan esittämiseen (”minä ensin”) ja isosiskopuolensa härnäämiseen. Molemmista on tullut näköjään pääasiassa kasvissyöjiä – isäntiensä tapaan, sillä pihan kasvit (voikukat, ruohosipulit, salaatit, porkkanat ja perunat) näyttävät olevan herkkua – tosin me emme syö voikukkia – vielä…

Noppa ja Veera sekä heidän valitettavat loisensa eli lukuisat puutiaiset eli tuttavallisemmin punkit, ovat köllättäneet sängyssämme pitkälle aamupäivään – kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Varsinkin Veeralla on huippusalainen – ja siten täysin huomaamaton – tapa hypähtää sänkyyn, kun olemme jo puoliunessa.  Se on aika saavutus lähes 30-kiloiselta koiralta. Noppa tulee pyytämään luvan: se lätkäisee ahavoituneen tassunsa poskelle ja katsoo anovasti: saanko tulla… Koiran pitäminen sängyssä ei ole kuitenkaan kovin viisasta, sillä niissä liikkuvat puutiaiset voivat kävellä meihin ihmisiin ja aiheuttaa aivokuumetta tai borrelioosia.

Lisätietoa puutiaisista löydät tästä.

Puutiainen on hämähäkkieläin eli sillä on 8 jalkaa. Elämänsä aikana se käy läpi kolme kehitysvaihetta: toukka, nymfi ja aikuinen. Jokaisessa kehitysvaiheessa se tarvitsee veriaterian.
Puutiainen odottaa kasvillisuudessa noin 10-20 sentin korkeudessa sopivaa nisäkästä. Kun puutiainen on aterioinut, se siirtyy seuraavaan kehitysvaiheeseen. Kun hedelmöitetty naaras on saanut riittävän veriateriansa, se munii tuhansia munia ja kuolee. Munista kuoriutuu uusia puutiaisia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s