Onneksi mökilläkin tuulee

Mökkisaaressamme, Selkämeren eteläosassa, on tuullut lounaasta navakasti jo kaksi päivää. Tuulen nopeus on Ilmatieteen laitoksen havaintojen mukaan noin 14 metriä sekunnissa, puuskissa enemmänkin. Aaltojen korkeus, joka mitataan aallon pohjasta sen huippuun, on noin 1,8 metriä. Korkein yksittäinen aalto voi olla jopa 3,3 metriä. Jätimme siis tänään kauppa- ja kaverireissun Poriin väliin.

Tuulen voimakkuuden huomaa, kun katsoo ja kuuntelee merta: meri kohisee voimakkaasti ja aaltojen harjat murtuvat valkoiseksi vaahdoksi. Kun seisoo – tai istuu – laiturilla, tuuli kokeilee tasapainoa ja tuulettaa korvia – varsinkin Nopan korvia. Tai sitten Noppa vastaanottaa koirakamujen viestejä vastarannalta :D.

Tuuli synnyttää pilviä yhdessä Auringon säteilyn kanssa. Tuuli muuttaa jatkuvasti pilvien muotoja ja lopulta tuhoaa ne. Parin tuulisen mökkipäivän ajan bongasin ja keräsin (kuvaamalla) pilviä. Se oli ihan kivaa ja helppoa, mutta niiden tunnistaminen oli varsin haastavaa. Käytin apuna Ilmatieteenlaitoksen pilvikuvastoa.

Tässä parin päivän pilvibongauksen tuloksia (tunnistuksen onnistumisesta en tosin ole varma):

Untuvapilvet (Cirrus) ovat pitkiä ja ohuita pilviä. Ne muistuttavat koukkuja, raitoja tai vaikka kalanruotoja. Untuvapilvet ovat yläpilviä eli niiden alaraja on vähintään 5-9 kilometrin korkeudessa. Yläpilvet muodostuvat jääkiteistä.
Palleropilvet (Cirrocumulus) ovat pieniä palleroita erilaisissa ryhmissä tai jonoissa. Kun ojennat käden, palleropilvet ovat noin pikkusormen levyisiä. Ne ovat yläpilviä ja muodostuvat jääkiteistä.
Jalaspilvet ovat untuvapilviä. Jalaspilvet ovat saaneet nimensä rekien jalaksista, joita niiden ulkonäkö muistuttaa. Koukkupäiset jalaspilvet ennustavat lämpimän rintaman saapumisesta ja siihen liittyvistä sateista. Ja kyllä! Seuraavana päivänä satoi.
Kuvan alaosassa on kumpukerrospilviä (Stratocumulus). Ne ovat suuria ja pehmeännäköisiä hattaroita ja esiintyvät usein jonossa. Jos ojennat käden, ne näyttävät noin nyrkinkokoisilta. Kumpukerrospilvien leveys on suurempi kuin niiden korkeus. Ne ovat alapilviä eli niiden alaraja on alle 2 kilometrin korkeudessa. Alapilvet muodostuvat vesipisaroista.
Laajat sadepilvet (Nimbostratus) ovat kilometrien levyisiä muodottomia möhkäleitä, joista sataa vettä tai lunta tasaisesti ja tuntikausia. Ne ovat keskipilviä eli niiden alaraja on noin 2-6 kilometrin korkeudessa. Sadepilvet muodostuvat vesipisaroista tai jääkiteistä.

Onneksi siis tuulee! Paitsi että pilvien muodonmuutokset ovat nopeita, tuulesta on muutakin hyötyä: verenhimoiset hyttysnaaraat eivät pidä tuulesta ja aallokossa voi saalistaa vaahtopäitä tai harjoitella kelluntaa:

Ja itse asiassa, ilman tuulia meille kävisi huonosti. Sateet loppuisivat mantereilta, koska tuulet kuljettavat kosteaa ilmaa mereltä mantereille. Joet kuivuisivat ja mantereet aavikoituisivat. Elämä olisi siten mahdollista vain merissä ja niiden rannoilla. Napa-alueet kylmenisivät ja päiväntasaajan alueet kuumenisivat, koska tuulet tasaavat lämpötilaeroja maapallolla. Tuulipölytteiset kasvit kuolisivat sukupuuttoon, jos tuulta ei olisi kuljettamassa niiden siitepölyä.  Ja niin edelleen… voitte keksiä itse lisää tuulettomuuden seurauksia: luettelosta tulee aika pitkä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s