Noppa-koiran puheenvuoro

Päivänavauksien aiheen pohtiminen on joskus haastavaa puuhaa. Tänään maanantaina oli minun vuoroni pitää päivänavaus, ja mietin koko viikonlopun mistä aiheesta puhuisin. Sunnuntai-iltana aihetta ihmetellessäni (ja pienen tuskastuneisuuden jo hiipiessä pintaan) sain idean vieressä lepäävältä Noppa-koiraltani. Kerroin päivänavauksessa Nopan puheenvuoron.

”Olen 10 vuotta vanha labradorinnoutaja, tuttujen kesken Noppa. Olen mielestäni vanhentunut arvokkaasti: leuassani ja pepussani karva on hienostuneen harmaansävyistä, poskeni roikkuvat arvokkailla poimuilla ja ruskeat silmäni ovat lempeät ja täynnä rakkautta ja luottamusta omaa ihmistäni kohtaan.

Viikonloput ovat elämäni parasta aikaa, sillä silloin saan olla ihmiseni kanssa paljon yhdessä. Silloin ihmiseni ei tarvitse lähteä aikaisin töihin kouluun, vaan hän voi olla minun ja siskopuoleni Veeran kanssa koko päivän. Päivän paras hetki on, kun pääsen ihmiseni viereen sänkyyn. Jos hän nukkuu, herätän hänet läimäyttämällä ahavoituneilla tassuillani.

Yhteisen aamuköllöttelyn jälkeen saan maailman parasta aamupalaa: papanoita. Ne maistuvat taivaallisilta ja pitävät minut terveenä. Aamupalan jälkeen minun tekee aina mieli tanssia. Tanssiini kuuluu voimakkaat, pyörivät pepun liikkeet ja lantion edestakaiset heilautukset. Samalla pidän suussani kumiporsasta, joka röhkii tanssini tahdissa. Sain porsaan vuosia sitten joululahjaksi, ja se on herkkujen lisäksi paras joululahjani.  Jos ihmiseni ei lähde mukaan pepunheilahduksiini, tönin häntä kuonollani ja porsaallani sääreen. Se yleensä toimii, ja sitten tanssimme yhdessä.

Aamupalan ja papanatanssin jälkeen lähdemme kävelylle Perniön asemalle.  Kävelyllä haistelen paljon ja jätän viestejä muille koirille. Muu päivän ohjelma riippuu siitä, mitä ihmiseni keksii tehdä. Minä osallistun parhaani mukaan.

Mökillä otan paljon aurinkoa, sillä lämpö tekee minulle hyvää. Paksu musta turkkini imee mukavasti auringon lämpöä. Kun kellahdan selälleni, myös sopivasti pullea mahani saa aurinkoa. Auringonoton jälkeen pulahdan uimaan viileään Selkämereen. Uin muutaman kierroksen kahdeksikkoa. Siinä paksu häntäni toimii hyvänä suunnanpitäjänä. Kun tulen uimasta, etsiydyn ihmiseni lähelle ja ravistan voimakkaasti. Jos päiväni on täydellinen, löydän metsästä jotain hyvältä haisevaa – sienen tai raadon – kaikki käy. Saan parhaat tuoksut turkkiini, kun kierin turkki märkänä puoliksi mädäntyneen ja voimakkaasti haisevan sienen päällä. Silloin sen lumoava  tuoksu imeytyy karvanjuuria myöten koko olemukseeni, eikä poistu vaikka ihmiseni yrittää sitä poistaa lukuisilla pesuyrityksillään. Mökillä kuljen myös naapureissa, sillä he pitävät minusta ja saan heiltä paljon herkkuja. Ihmiseni kutsuu minua kyläluutaksi, vaikka mielestäni en muistuta luutaa. En välitä kesäkilojen kertymisestä, sillä ne karisevat kyllä syksyn aikana pois yhteisillä lenkeillämme.

Nyt syksyllä päiväni ovat tylsempiä kuin kesällä. Ihmiseni on aloittanut työt koulussa, ja viettää aivan liikaa aikaa poissa kotoa. Minä odotan häntä täydessä valmiustilassa. Kun kuulen ihmiseni auton äänen, olen valmis toimimaan. Toivotan hänet tervetulleeksi iloisella haukulla ja kannan kenkiä edestakaisin. Tämä on arkipäivän paras hetki. Tiedän pian saavani rapsutuksia, ruokaa ja pääseväni kävelylle.

Olen harmissani siitä, että ihmiseni joutuu istumaan omassa kopissaan ja painelemaan mustia näppäimiä ja tuijottamaan kirkasta näyttöä iltapäivä toisensa jälkeen. Vaikka kuinka tönisin kuonollani hänen kättään pois nappuloilta tai vetäisin hampaillani vaatteista, en mielestäni saa riittävästi huomiota. Ihmiseni elämä näyttää koiransilmiini kovin tylsältä. Kun en anna periksi, se jopa murisee ja heiluttelee hermostuneena käsiään. Toivoisin, että ihmiseni viettäisi enemmän aikaa kanssani.

Jään kuitenkin odottamaan ihmiseni huomiota ja otan päiväunet hänen lähellään, kovalla ja kylmällä lattialla. Pidän kyllä enemmän pehmeästä sohvasta, jonka ihmiseni on antanut käyttööni. Sohvallani on ikioma tyynyni, punainen merinolammastyyny. Se tuoksuu minulta. Mutta kun olen lattialla, olen heti valmis rapsutuksiin ja herkkuihin, kun ihmiseni pitää taukoa. Tiedän, että teen ihmiselleni hyvää.

Tässä puheenvuoroni tällä kertaa. Lisää elämästäni – ja Veera-siskoni elämästä, voitte lukea blogistani.”

Näin siis Noppa. Kun pääset kotiin, kuuntele hetki omaa eläintäsi. Mitä se kertoisi sinulle omasta elämästään?

Ja tästäpä syntyi ajatus, että ehkäpä lähitulevaisuudessa Noppa ja Veera kirjoittavat lisää elämästään näillä sivuilla :D.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s