Suppiloiden lisääntymiselimet seisovat sammalmättäissä

Monen sienisaalistajan painajainen on odottamatta ja varustautumatta joutua keskelle satoisaa sienimetsää. Meille kävi niin viime viikonloppuna Teijon Matildanjärven Isoholman saaressa. Pahaa aavistamatta paistoimme makkarat nuotiolla ja söimme ne hyvällä ruokahalulla – täysin aavistamatta, mitä pian joudumme kokemaan. Makkara- ja irtokarkkilounaan jälkeen lähdimme tutkimaan saarta. Ja mitä näimmekään! Joka paikassa tuoreita ja sateen jälkeen kuivahtaneita, täydellisiä, isoja suppiloita eli suppilovahveroita…mutta… sienikorit olivat kotona…

Tyhjensimme yhden ainoan mukanamme olleen keskikokoisen pussin irtokarkeista, ja poimimme suppiloita siihen. Saalistuksen himo ei loppunut siihen: irrotimme retkitakeistamme huput ja keräsimme ne suppiloita täyteen. Seuraavaksi suunnittelimme, että teemme takeista pussit, ja sinne suppiloita – lisää ja lisää. Mutta suureksi pettymyksemme jouduimme jättämään loput suppilot saaren vihreisiin sammalmättäisiin, sillä veneen vuokrausaikamme oli kulumassa loppuun ja meidän oli lähdettävä kotiin.

Suppilovahvero on monen muunkin sienisaalistajan tuttu ja turvallinen herkullinen ruokasieni. Se piilottelee usein sammaleen seassa. Sen suppilomainen lakki on ruskea ja sen alla on poimuja. Suppilovahveron hoikka jalka on keltainen, pitkä ja ontto. Paras suppilosaalistusaika on juuri nyt eli syyskuu ja lokakuu.

Mutta mikä koriin (tai hätätilanteessa huppuihin) poimittu suppilovahvero oikeasti on?

Suppilovahvero, kuten muutkin ruokasienet, on syvimmältä olemukseltaan mikrobi eli mikroskooppisen pieni eliö, jota sienisaalistaja ei voi paljailla silmillään nähdä. Suurin osa suppilosta elää siis maan alla suurena mikrobiyhdyskuntana eli pienen pieninä sienirihmoina. Sienirihman leveys on vain yhden millimetrin sadasosa mutta pituussuunnassa sienirihma voi kasvaa ja haaroittua lähes loputtomasti.

Maan alla sienirihmat elävät monimuotoista vuorovaikutusta muiden eliöiden eli elävien olentojen kanssa. Ne käyvät kemiallista sotaa bakteerien, alkueläinten, kasvien ja muiden sienten kanssa. Aseinaan  ne käyttävät kemiallisia aseita, antibiootteja. Me ihmiset syömme antibiootteja lääkkeinä, kun olemme sairastuneet jonkin bakteerin aiheuttamaan tautiin. Antibiootit tappavat elimistöstämme taudinaiheuttajabakteerit. Alun perin antibiootit, kuten maailman ensimmäisenä keksitty antibiootti, penisilliini, ovat siis sienten pitkäaikaisen tuotekehittelyn tulosta. Voit siis kiittää sieniä sairautesi hoidosta, kun lääkärisi seuraavan kerran määrää sinulle antibioottilääkkeitä.

Kun maan alla sienirihmoina elävä mikroskooppinen suppilovahvero haluaa lisääntyä, se kasvattaa maan päälle lisääntymiselimen. Lisääntymiselintä kutsutaan itiöemäksi, ja se muodostuu usein jalasta ja lakista. Lakin alapinnalla kehittyy itiöitä eli soluja, jotka lentävät tuulen mukana kohti uusia seikkailuja ja kosteita sammalmättäitä. Itiöistä kasvaa uusia maan alaisia sienirihmoja.

Poimimme ruuaksemme siis sienen lisääntymiselimiä…hmph.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s