Osaatko, vai luuletko vaan? Opetanko, vai luulenko vaan?

Kasiluokan oppilailla oli läksynä kerrata viime vuodelta – ja o p e t e l l a – eläinten luokittelun periaatteet.

Oppitunnin alussa oppilaat rakensivat pienissä ryhmissä keskustellen pöydille käsitekartan eläinten luokittelusta. Kun pöytäkäsitekartat olivat valmiit, ne tarkistettiin. Opettaja kyseli oppilailta, miten he olivat opetelleen asian. Yleisin vastaus oli ”mä vain luin”.

Hyvä näin, mutta…

Ennen tarkistusta muutamat oppilaista vakuuttivat voimakkaasti:  ”joo – o, mä osaan eläinten luokittelun periaatteet!”. Harmillisesti pöydälle rakennettu käsitekartta kertoi toista tarinaa.

Kertasimme yhdessä eläinten luokittelun periaatteet. Tämän jälkeen oppilaat rakensivat käsitekartan pöydälle uudelleen.

Ja sitten vielä ihan itse, omin päin paperille: mitä jäi mieleen? Osaanko? Muistanko? Lopputunnilla suuri osa oppilaista osasi – tai ainakin muisti – luokittelun periaatteet, pieni osa ei. Osa oppilaista totesi, että ”mä l u u l i n osaavani. Osa oppilaista kertoi tienneensä ettei osaa ”ihan kaikkea” mutta tiesivät osaavansa pääkohdat.

Ja opettaja oli l u u l l u t, että eläinten luokittelu opittiin jo viime vuonna – tai jo alakoulussa…

Luuleminen voi olla oppimisen este

– ja opettamisen este

Se, että l u u l e t osaavasi voi olla este oppimisellesi. Onneksi on monia keinoja, joilla voit varmistaa osaatko oikeasti – vai l u u l e t k o vaan.

Tässä on kaksi kokeilemisen arvoista keinoa:

  • Kun osaat asian, osaat selittää – tai opettaa – sen muille.
  • Kokeile: peitä oppikirjan (tai muun oppimateriaalin) teksti paperilla ja yritä selittää asioita ääneen.
  • Katso vinkkejä BNP:n (Vilman ja Ronjan) videosta Kun sain lukuläksyä:
  • Kun osaat asian, osaat tehdä siitä käsitekartan.

Maankamara

Asioiden ymmärtäminen – oppiminen – vaatii siis usein paljon muutakin kuin ”vain lukemista”.

Oppiminen voi tapahtua jo oppitunnilla

… kun huomaat poistua mahdollisesta still-tilastasi ja painaa playta.

Esimerkiksi näin:

Jos opettajasi on luennoivaa tyyppiä: Poimi vihkoon käsitteitä tai asioita, jotka toistuvat opettajasi puheessa (koska opettajat toistavat usein papukaijamaisesti tärkeitä asioita – tämä voi olla paitsi rasittavaa, myös ihan hyödyllistä :))

  • Täydennä sanalistaa oppikirjan tai muun oppimateriaalin avulla.
  • Jatka kotona asioiden opettelua: rakenna sanalistastasi ajatus- tai käsitekartta. Näin oppitunnilla käsitellyt asiat palautuva mieleen. Jos et jaksa kirjoittaa, yritä selittää sanalistan asioita ääneen. Voit myös tallentaa selityksesi älypuhelimeesi: kun kuuntelet selitystäsi ja vertaat sitä oppikirjan tekstiin ja kuviin, huomaat mitä osaat, mitä et.

Osallistu oppimiseen aktiivisesti: yritä, kokeile, tee virheitä, korjaa, auta, keskustele, kysele. Tee töitä omalla tavallasi ja ota vastuu oppimisestasi. Mieti, miten opit parhaiten ja mikä kiinnostaa – ja toimi!

Kysy lisää oppimisen keinoja opettajaltasi. Sillä niitä riittää :).

Varmista, että opettajasi näkee – ja ymmärtää – oppimisesi ja osaamisesi. Älä siis vain istu ja ”vain lue” still-tilassa…

Ja mikä tärkeintä…

Älä anna opettajasi vain l u u l l a, että hän opettaa.

Tai l u u l l a, että oppilaat oppivat ja osaavat – ilman apua ja harjoittelemista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s