Uusi oppiminen lisää vapautta ja vähentää pakkoa

Opettajan uuden vuoden lupaukset ovat osittain toteutuneet.

Tammikuusta lähtien – siis lähes viiden viikon ajan – olen soveltanut Pekka Peuran yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää yläkoulun 7. ja 8. luokan maantiedon oppitunneilla (ja osittain myös 9. luokan mantsassa ja bilsassa).

Tässä on tiivistettynä tärkeimmät periaatteet yksilöllisestä oppimisesta seiskojen ja kasien maantiedon tunneilla:

Väritä kun osaat ja etene omaa vauhtia

Tein oppilaille taulukot, jossa ryhmittelin maantiedon sisällöt ja niihin liittyvät taidot kolmeen sarakkeeseen: Opi perustaidot, Syvennä osaamistasi ja Vahvista osaamistasi.

Kun oppilas omasta mielestään osaa taulukon ruudussa olevan asian, hän värittää ruudun ja etenee seuraavaan asiaan.

Oppilas voi valita taulukosta itseään kiinnostavia asioita. Vaikka oppilaan tavoitteena olisikin oppia ”vain” Opi perustaitoja- sarakkeen asioita, hän voi oppia asioita myös Syvennä osaamistasi- tai Vahvista osaamistasi- sarakkeista. Oman kiinnostuksen mukaan.

Oppilaat voivat edetä omaa tahtia, osa hitaammin, osa nopeammin. Tärkeintä on se, että oppilas oppii tekemään parhaansa, keskittyy oppimiseensa ja varmistaa, että oppii. Omalla tavallaan.

Opettaja auttaa oppilasta etsimään omia oppimisen keinojaan ja huolehtii siitä, että kukaan ei jumita ja jää paikoilleen.

Opi yksin tai yhdessä muiden kanssa

Oppilaat saavat valita itse ryhmät, joissa työskentely sujuu ja joissa syntyy mielekästä vuorovaikutusta. Jos haluaa työskennellä välillä – tai usein – yksin, sekin sopii.  Jos oppilas on ennakoitavassa vaarassa jäädä tahtomattaan yksin, opettaja ohjaa hänet sopivaan ryhmään. Kokemukseni mukaan ryhmissä syntyy enemmän vuorovaikutusta – ja oppimista – kun oppilaat (pääasiassa) saavat itse valita ryhmänsä.

Oppilaat voivat opiskella luokassa, biologian varastossa (joka on oikeammin miniluokka, jossa on tietokone ja noin neljälle oppilaalle pöytätilaa) tai läheisessä tietokoneluokassa (jos se on vapaa), jossa on noin 10 tietokonetta.

Oppilaat voivat käyttää myös omia laitteitaan (BYOD) oppimisessa.

Tarkista tehtävät

Jos oppilas tekee oppikirjan tehtäviä, hän voi tarkistaa ne oppitunnilla tarkistusmonisteesta. Oppilas korjaa ja täydentää vastaukset värikynällä ja jättää virheet näkyviin. Tämä auttaa oppilasta kiinnittämään huomiota siihen, mikä on ehkä vaikeaa ja oppimaan virheistä.  Kun yksi ryhmän jäsen tarkistaa tehtävät, hän voi ohjata muita ryhmän jäseniä tarkistushommissa.

Jos tehtävä on haastava tai sen vastaus on laaja, opettaja jakaa tehtävän oikean vastauksen myös OBissa eli OBi!  Yläkoulun biologiaa ja maantietoa – nettisivuilla. 

Opiskele myös kotona

Oppilas voi paljolti päättää itse tai yhdessä muiden kanssa, mitä tekee kotona oppimisensa eteen.

Myös opettaja suosittelee tekemään tiettyjä asioita, esimerkiksi opiskelemaan jokin kappale tietyllä oppimisen menetelmällä, kirjoittamaan muistiinpanot (omin päin tai OBista kopioimalla), tutustua keskeisiin käsitteisiin (OBissa tai Quizletissä), tekemään opiskeltavan aiheen kannalta keskeisen tehtävän (oppikirjasta tai OBista), katsomaan tietyn oppimisvideon tai animaation (OBista).

Kun oppilas (flipped classroom – periaatteella) tutustuu opiskeltavaan aiheeseen jo kotona, oppitunnilla voidaan keskittyä oppimisen syventämiseen ja vahvistamiseen erilaisissa vuorovaikutteisissa tilanteissa. Oppitunnilla oppimisesta tulee siten mielekkäämpää, paikallaan hiljaa pönöttäminen vähenee ja oppilaiden alisuoriutuminen tai turhautuminen vähenee.

Opettele erilaisia oppimisen menetelmiä

Tavoitteena on myös, että oppilaat kokeilevat – ja oppivat – erilaisia oppimisen menetelmiä.

Tavoitteena ei siis ole, että oppilaat tekevät vain oppikirjan tehtäviä omassa tahdissa, yksin ja ilman opettajan opetusta.  Päinvastoin.

Jos tai kun tehtävien tekeminen alkaa puuduttamaan tai ne tuntuvat muuten vaan turhilta tai tylsältä pakolta, oppilas voi tehdä paljon muutakin: käsitekarttoja, animaatiota, videoita, äänitallenteita, uutisseurantaa, muistiinpanoja, kuvaesityksiä, Quizlet-käsitekortteja, Kahoot! – pelejä, blogeja, twiittejä, FB-juttuja (Twitteristä opettajan löytää @OpeRitaK – käyttäjätunnuksella ja Facebook-yhteisöstä OBi Yläkoulun biologiaa ja maantietoa) ja niin edelleen. Opettaja ideoi yhdessä oppilaiden kanssa ja ohjaa heitä kokeilemaan erilaisia tapoja oppia. Tavoitteena on, että oppilas löytää itselleen mielekkäitä ja sopivia tapoja oppia.

"Makkarajärvi syntyy liian tiukista joenmutkista, jossa joki etsii itselleen uuden reitin. Suisto syntyy kun joen virtaus hidastuu mereen tultaessa ja hiekka kasaantuu rantaan." CC BY-NC-SA Verneri Rantanen
”Makkarajärvi syntyy liian tiukista joenmutkista, jossa joki etsii itselleen uuden reitin.
Suisto syntyy kun joen virtaus hidastuu mereen tultaessa ja hiekka kasaantuu rantaan.”
CC BY-NC-SA Verneri Rantanen

Yllättävin esimerkki on oppilaasta, joka on intohimoinen Minecraft-pelaaja. Hän oli tehnyt Minecraft-maisemakuvia Euroopan pinnanmuodoista, kuten poimuvuoristoista, vuoristojäätiköistä, U-laaksoista, jokilaaksoista ja suistoista ym. Tätä en olisi ikinä osannut vinkata ;). Ja mikä parasta: minecraftaaja opetti opettajalle, miten peli toimii!

Kysy, jos et ymmärrä tai osaa tai haluat muuten vain tietää lisää

Osa opittavista asioista käydään läpi melko perinteisesti opettajan johdolla. Erityisesti ne asiat, jotka tuntuvat vaikeilta monien oppilaiden – tai opettajan mielestä.

Pääosassa opetus tapahtuu kuitenkin pienryhmissä. Oppilaita rohkaistaan esittämään kysymyksiä ja pyytämään apua muilta oppilailta ja opettajalta.

Opettaja menee oppilaiden luokse – ryhmiin. Opettaja seuraa, keskustelee, kyselee, auttaa ongelmissa ja varmistaa, että oppimista tapahtuu. Opettaja voi vaikka pyytää oppilasta tai ryhmää piirtämään paperille jokin opiskeltava maantiedon ilmiö – esimerkiksi kasvihuoneilmiö. Kun oppilas yksin tai yhdessä muiden kanssa osaa selittää asian, opettajakin varmistuu, että oppimista on tapahtunut. Jos piirtämisessä ja selittämisessä on ongelmia, opettaja voi auttaa asian oppimisessa. Tai jos asia on selvästi opittu, opettaja voi lisäkysymyksillä haastaa oppilaan oppimaan lisää. Laajemmin ja syvemmin.

Kun opettaja opettaa ryhmissä – ei aina vain luokan edessä – vuorovaikutus oppilaiden ja opettajan välillä on lisääntynyt hurjasti. Silloin oppilaat myös esittävät kysymyksiä paljon enemmän – ja pakko myöntää: kaikkiin opettaja ei tiedä vastausta. Sitten googlataan…

Näytä osaamisesi

Kun oppilas omasta mielestään osaa omien tavoitteidensa mukaisia asioita, hän varaa opettajalta läksynkyselyajan ja kertoo mitkä aiheet (eli käytännössä oppikirjan kappaleet) hän on opiskellut. Olemme sopineet, että läksynkyselyihin otetaan mukaan vähintään kolme kirjan kappaletta.

Tähän mennessä suuri osa läksynkyselyistä on ollut suullisia. Tai oikeammin sanottuna keskustelutilaisuuksia, jossa oppilas voi näyttää osaamistaan. Ne pidetään pääasiassa biologian varastotilassa.

Suullisissa läksynkyselyissä on useita (4-8) oppilaita samaan aikaan. Oppilas voi varata myös yksityisajan :). Suullisista läksynkyselyistä sovitaan aina etukäteen, jotta voin suunnitella luokassa opiskeleville oppilaille mielekästä tekemistä.

Lähes poikkeuksetta oppilaat ovat pitäneet suullisia läksynkyselyitä hyvinä tilaisuuksina näyttää omaa osaamistaan ja oppia uutta. Oppilaiden mielestä suulliset läksynkyselyt ovat myös huomattavasti rennompia tilaisuuksia kuin ns. paperikokeet.

Tähän on opettajana helppo yhtyä. Viimeisten vuosien aikana olen yhä voimakkaammin kyseenalaistanut kokeet, jossa kaikilta kysytään samat kysymykset, johon päntätään (jos päntätään) ihan hulluna muutamana edellisenä iltana, siirretään (rumasti sanottuna oksennetaan) tiedot paperille ja pahimmassa tapauksessa unohdetaan ulkoa päntätyt asiat parissa päivässä. Nyt näyttää siltä, että tälle bulimiaoppimiselle on vihdoinkin löytynyt vaihtoehto.

Suullisissa kyselyissä opettajan on helpompi eriyttää kysymyksiä tai tehtäviä oppilaan mielenkiinnon, osaamisen tason ja tavoitteiden mukaan. Suullisissa kyselyissä oppilas voi myös oppia.

Sillä aikaa, kun opettaja pitää suullisia läksynkyselyitä, muut oppilaat jatkavat yksilöllistä oppimista luokassa. Tämä edellyttää luottamusta oppilaiden kykyyn toimia vastuullisesti. Ongelmien esiin tullessa on kasvatuskeskustelujen aika. Ja sitten yritetään uudelleen…

Oppilaiden oppimisesta on tullut nyt paljon näkyvämpää, yksilöllisempää ja monipuolisempaa. Tämän vuoksi en enää näe pakottavaa tarvetta kurssikokeille. Tai jos kurssikoe pidetään, se voi olla vapaaehtoinen.

Arvioi omaa osaamistasi

Suullisissa keskusteluissa oppilas voi myös arvioida omaa osaamistaan ja peilata näkemystään opettajan (tai muiden oppilaiden) näkemykseen.

Oppilaat ovat myös arvioineet miltä uusi yksilöllinen oppimisen menetelmä ja suulliset läksynkyselyt ovat muutaman viikon kokeilun jälkeen tuntunut. Palaute on ollut uskomattoman myönteistä myös niiltä oppilailta, jotka aluksi suhtautuivat työtapaan epäilevästi. Oppilailla on tunne siitä, että oppimista tapahtuu ja se on mielekästä. Siltä se näyttää myös opettajan näkökulmasta.

Kerron oppilaiden mielipiteistä myöhemmin lisää. Nyt olemme kuitenkin vasta uuden oppimisen alkumetreillä.

… … … … … … 

Tällä hetkellä olen täysin myyty yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmälle.  Olen vakuuttunut, että se lisää oppilaan – ja myös opettajan

  • itseohjautuvuutta
  • yhteisvastuuta
  • vuorovaikutustaitoja
  • oppimisen taitoja
  • ajattelun taitoja
  • ongelmanratkaisua
  • soveltamista
  • luovuutta.                         (vrt. OPS2016)

Se lisää myös onnistumisen kokemuksia ja siten motivaatiota, halua oppia – ja halua opettaa.

Tutustu lisää yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmiin ja tämän blogikirjoituksen lähteisiin:

www.maot.fi

http://www.slideshare.net/peurapekka/oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014

http://www.aikajaavaruus.fi/matematiikan-tunneilla-tekemisen-meininki/

11 comments

  1. Kiitos Rita, että ennätät jakaa kokemuksiasi myös meille muille! Tämä kuulostaa oppilaskeskeiselle ja motivoivalle työskentelymenetelmälle. Jään uteliaana odottamaan, että kerrot myös oppilaiden mielipiteitä ja kokemuksia heille todennäköisesti aivan uudenlaisesta työskentelymenetelmästä!

  2. Kiitos @MieAntti ja bilsanope :).

    Oppilaat arvioivat työtapaa ja oppimistaan ensimmäisen kerran parin viikon kokeilun jälkeen. Palaute oli silloin hyvin myönteistä. Seuraavan väliarvioinnin jälkeen ajattelin jakaa heidän ajatuksiaan täällä – kun suurin uutuuden viehätys karissut 😉 ja kaikki ovat päässeet näyttämään osaamistaan. Odotan mielenkiinnolla ja jännityksellä heidän arvioitaan.

  3. Kuulostaa todella mahtavalta ja inspiroivalta! Onko mainitsemasi taulukko, johon olet ryhmitellyt sisällöt ja taidot, mahdollista nähdä? Tuollainen konkreettinen taulokko voisi auttaa muitakin jäsentämään omaa opetustaan yksilöllisemmäksi.

    1. Kiitos 🙂

      Taulukot löytyvät openbiomi.com ylävalikosta: seiskan mantsan taulukko Maailma-sivulta ja kasin mantsan taulukko Eurooppa-sivulta.

      Sisältöjen ja taitojen jakaminen Opi perusasioita –
      , Opi lisää- ja Syvennä osaamistasi-sarakkaisiin on aina jossain määrin mielivaltaista. Siksi ohjaankin oppilaita oppimaan niitä asioita, jotka kiinnostavat.

      Toisaalta asioiden ryhmittely esim. Opi perusasioita – sarakkeeseen, voi helpottaa oppilaita, joilla oppimisessa on haasteita. Tietoisuus siitä, että kaikkia ei tarvi oppia ja voi keskittyä vain ”perusasioihin”, voi olla vapauttava.

  4. Hei,
    kiitos tämän idean ja ajatuksen jakamisesta. En ole bilsan enkä maantiedon ope, en opettaja ollenkaan, paitsi rippikoulussa. Mutta saako ideaa käyttää siellä? Itselleni on tulossa ryhmä, jossa on paljon ns. erilaisia oppijoita ja mietin jo pää punaisena, miten taas jakaa ryhmiä ja opeteltavia aineksia siten, että fiksuimmat eivät turhaudu, mutta perusasiat saadaan jaettua kaikille. Nimenomaan tämä Opi perustaidot, Syvennä ja Vahvista-jako voisi hyvinkin toimia omassa ympäristössäni.

    1. Tottakai saa. Idea eli yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmä on Pekka Peuran kehittämä – ei siis minun. Minä olen vaan ottanut sen periaatteita käyttöön ja soveltanut niitä omilla tunneillani.

  5. Aivan mielettömän hienoa. Juuri tähän suuntaan haluan myös äikän opetusta kehittää. Ja on pakkokin, koska kuten Pekka Peura on tuonut esiin, perinteisellä opettajajohtoisella aikatauluttamisella 80% alisuoriutuu. Tämä pätee taatusti myös muuhun kuin matikkaan. Kiitos jakamisesta ja toivottavasti tapaamme esim. Pekka Peuran workshopissa ITK:ssa 🙂

  6. Täällä palautetta antaa kahdeksas luokkalainen maantiedon opiskelija Ritan tunneilta, missä olemme ottaneet käyttöön yksilöllisen oppimisen periaatteen!

    Minä olen myös aivan myyty tähän ehkä yliopistomaiseen työtapaan, sillä lukiossakin opiskellaan vielä ”pakkopullaa” yhdessä, sekä harjoitetaan nimenomaan tätä ”bulimiaoppimista”. Meillä on tunneilla n. kerran viikossa opettajan ”luento”, tai näin minä sen koen. Siellä opettaja kertoo perusasiat kappaleesta, jossa oppilaat silloin keskimäärin ovat. Silloin keskimääräistä tahtia etenevä oppilas oppii perusasiat. Hidas opiskelija saa esimakua tulevasta, mikä helpottaa luku-urakkaa. Mutta nopeakaan opiskelija ei tylsisty, sillä itse tällaisena suht nopeana opiskelijana ainakin pyrin näyttämään osaamiseni myös näillä ns. luennoilla vastaamalla opettajan mahdollisiin kysymyksiin. Kirjallisissa testeissä ja kokeissa pänttään ulkoa esim. vuoristojen nimiä yms, jolloin nippelitietoa ja turhia yksityiskohtia vaativissa kokeissa pärjää hyvin. Vaan onko tärkeämpää osata eri tulivuorten nimiä, kuin se, että tietää eri tulivuorityyppien synnyn, toiminnan, sekä merkityksen nykyisessa ja tulevassa maailmassa? Sen vuoksi suulliset yksin suoritettavat kyselyt ovat parempi vaihtoehto. Niihin valmistaudun lukemalla ja ennen kaikkea pohtimalla kappaleiden sisältöä. Maantietohan on oppiaine, jonka tarkoitus ei ole opiskella niitä yksittäisten vuorien nimiä ulkoa lyhytkestoiseen muistiin, vaan tärkeintä on ymmärtää syy- ja seuraussuhteet. Kun ne selittää jollekin ääneen esim. suullisissa kyselyissä, asiat jäävät pitkäkestoiseen muistiin ja ennenkaikkea se, on peruskoulun perusta.
    Toinen asia mikä minut vakuutti yksillöllisen oppimisen paremmuudesta, oli oma oppimistapani. Minä opin (innostuessani varsin nopeaa tahtia) lukemalla, kuuntelemalla ”luentoa”, keskustelemalla ryhmissä, opettajan kanssa tai kotona, pohtimalla ja tekemällä suurempia töitä esim. valtiotyö, jossa hyödynnän kaikkea oppimaani. Välillä pidän yhteenvedon oppimastani ja kertaan opitut asiat, minkä jälkeen opettaja kuulustelee suullisesti ja näytän osaamiseni. Olen myös kurkkuani myöten täynnä kirjan vihkoon tehtäviä tehtäviä. Ensinnäkin tehtävissä on yleensä a, b ja c -kohdat, joihin vastatessa joudun kirjoittamaan hyvin paljon toistoa ja perusteellisena oppijana, jokaiseen kohtaan tulee melkeinpä essee. Se syö hirveästi aikaani kaikelta muulta, enkä silloin voisi kuvitellakaan ehtiväni tehdä mitään valtiotyötä. Sain selville, ettei kirjan tehtävien tekeminen todellakaan ole välttämätöntä, vaan puuduttavaa ja turhauttavaa.

    On hienoa, että saan toteuttaa omia intohimojani ja kiinnostuksen kohteitani vapaasti! Tunnen oppineeni pitkäkestoiseen muistiin nyt hyvin paljon aiempia vuosia enemmän.

  7. Hei! Kuullostipa hyvältä idealta – jotkut sellaisia vaan ovat ns. ensikohtaamisella. Tais olla nyt rakkautta ensisilmäyksellä 🙂

    Kerrotko vielä vähän tämän opetuskokoilun taustoja: mikä on ryhmäkoko, kuinka pitkiä oppitunteja ja kuinka monta kertaa viikossa on kohtaamisia ryhmän kanssa? Onko käytössä oppikirjat ja työkirjat? Onko sinulla vertailuryhmää, joka tekisi asiat ”perinteisen” vanhakantaisesti? Onko käytössä resurssiopettajia / koulunkäynninohjaajia?

    Kiitos ja tsemppiä!

    1. Ryhmäkoko vaihtelee 17-22 oppilaan välillä. Oppitunnit ovat 45 minuutin mittaisia, ja joskus joillakin ryhmillä on kaksoistunteja (eli 2 x 45 min).

      ”Kohtaamisia” on tietysti joka oppitunti :). En tiedä varmasti, mitä tarkoitat ”kohtaamisilla”. Jos tarkoitat sitä, kuinka usein käymme asioita yhdessä ns. opettajajohtoisesti, se vaihtelee aiheista ja oppilaista riippuen. Erityisesti vaikeaksi koetut asiat käydään yhdessä läpi. Seuraan myös oppilaiden edistymistä tunneittain, ja käymme tarvittaessa arviointi- ja tavoitekeskusteluja ym.

      Oppilaiden käytössä on oppikirja mutta ei työkirjoja. Osa oppilaista tekee oppikirjan tehtäviä, osa tekee ns. omia tehtäviä. Nämä tehtävät ovat hyvin monimuotoisia ja niiden ideat ovat pääasiassa syntyneet oppilaiden omista ideoista.

      Minulla ei ole vertailuryhmää, vaan kaikki ryhmät ovat heittäytyneet tähän yksilölliseen oppimiseen – tavalla tai toisella. Joillakin tunneilla minulla on kouluavustaja.

      Pidin oppilaille kyselyn (Google Driven lomakkeella), jossa kyselin heidän ajatuksiaan tästä oppimismenetelmästä. Tulokset olivat hämmästyttävänkin myönteiset. Palaan kyselyn tuloksiin pian uudessa blogijutussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s