Meidän koirat syövät meidän marjat

Tänään kävimme tylsien arkisten puuhien (kaupassa käynti, siivous ym.) lomassa Halikon Pirunvuorella. Siellä on yksi Suomen suurimmista hiidenkirnuista. Hiidenkirnu on sileäreunainen kuoppa kallioperässä. Ne ovat syntyneet, kun mannerjäätikön sulamisvedet ovat pyörittäneet isoa kiveä vuosi (vuosituhat!) toisensa jälkeen. Pyörrekivi eli jauhinkivi on kaivertanut kallioperään sileäreunaisen kuopan.

Halikon Pirunvuoren hiidenkirnun halkaisija on noin 3-4 metriä ja syvyys noin 7-8 metriä. Suomen suurin hiidenkirnu löytyy Sallasta. Sen halkaisija on yli 15 metriä ja syvyydeksi arvioidaan yli 13 metriä.

Nämä kuvat ovat Pirunvuorelta:

.

Hiidenkirnun läheltä löytyi myös muinainen ranta eli niin sanottu pirunpelto. Muinaisrannat ovat nimensä mukaisesti muinaisia rantoja. Jääkauden jälkeen maa on kohonnut ja nostanut muinaiset rantakivikot nykyisten mäkien rinteille.  Kannattaa katsoa, mihin astuu ja istuu, sillä kivikot ovat myös käärmeiden suosiossa.

Ja päivän päätteeksi totesimme, että meidän marjat maistuvat – jälleen kerran – koirillemme…Mustikat, mustaherukat ja karviaiset maistuvat pimuille, Nopalle ja Veeralle. Ei se haittaa…. marjojen ”elämäntehtävänä” on tullakin syödyksi. Marjojen sisällä on siemenet eli kasvivauvat (oikeammin siemen- eli kukkakasvien alkiot), joista kasvaa uusia siemen– eli kukkakasveja. Kun eläin syö marjan, sen sisältämä siemen ei hajoa eläimen ruuansulatuskanavassa, vaan poistuu ulosteen mukana. Marjoja syövä eläin (tässä tapauksessa koira) levittää siis kasvia uusille elinympäristöille. Järkevää!

Tosin…olisi ollut kiva itsekin saada maistiaisia….

Nyt pystytämme teltan pihalle, ja painumme nukkumaan.

Sadepäivä

Kun sää ei suosi retkeilyä, pitää keksiä jotain muuta… Tänään mukavana heinäkuisena sadepäivänä kulutin aikaani enimmäkseen tietokoneella ja lajittelin vuosien aikana ottamiani kuvia aihepiireittäin. Nämä kuvat tulen lisäämään OBiin, ja niiden avulla oppilaani voivat opiskella esimerkiksi kotiseudun kasvilajeja, kallioperän ja maaperän erityispiirteitä sekä jääkauden jälkiä – jos haluavat :-P.

Löydät kuvia ja niihin liittyviä juttuja muun muassa seuraavilta sivuilta: Jääkausiaika ja jääkausi Suomessa sekä Suomen väestö.

Open kesä

OBin sisältö on rakentunut viime keväästä vähitellen. Rakennustöissä oli kesäkuun mittainen tauko, sillä olimme poikani kanssa aidosti lomalla. Kävimme Kreikassa merikilpikonnien saarella,  Zakinthoksella (löydät lisää merikilpikonnista tästä).

Teimme myös useita päiväretkiä Saloon ja sen lähiseuduille. Tutustuimme muun muassa Högsåraan ja majakkasaariin Isokariin ja Söderskäriin (tavoitteenamme on kokea mahdollisimman monta majakkaa ja tehdä kokemuksistamme ikioma majakkakirja) sekä tietenkin omaan mökkisaareemme Isomaahan.

Kesälomaperinteiden mukaisesti kävimme useita kertoja myös Hangossa, jossa päivän ohjelma lähes poikkeuksetta kului seuraavan kaavan mukaisesti: 1) uintia, lököilyä ja lukemista, 2) pasta Makaronitehtaassa tai pizza Classic Pizzassa (ehdottomasti vain nämä kaksi vaihtoehtoa!), 3) tutustumista Hankoon (näkymiin vesitornista, sileisiin kallioihin, merenrantaniittyihin, vierasvenesataman veneisiin, kahviloihin, kauppoihin jne.) ja lopuksi ennen kotimatkaa 4) tötteröjäätelöt.

Olemme nauttineet herkkuja (kymmeniä pehmistötteröitä, hasselpähkinä- ja konjakkijäätelövohveleita, suklaakuorrutettuja mansikoita, porkkanakakkuja,…) myös Perniön Aseman Opaliinassa, Toinen Keksissä ja Salon iltatoreilla. Olemme laahustaneet Salon iltatorilla päämäärättömästi sinnetänne ja tehneet huippulöydöksiä: sinivalkoinen majakka ja amerikkalainen paloauto komistavat nyt kotiamme. Läckbergin dekkaripokkareista ja Salonseudun ”kuulemmaparhaista” Mureenan korvapuusteista on vain muisto jäljellä!

Koiramme labratorinnoutajat Noppa ja Veera ovat olleet kesälomalla myös: ei ikäviä aikaisia aamuherätyksiä ja pakkopissatuksia. Noppa (10- vuotta) nauttii kesäpäivistään uimalla kahdeksikkoa Isomaan rannoilla ja heittäytymällä kaikkeen mahdolliseen haisevaan… Veera (5 – vuotta) keskittyy pääosan esittämiseen (”minä ensin”) ja isosiskopuolensa härnäämiseen. Molemmista on tullut näköjään pääasiassa kasvissyöjiä – isäntiensä tapaan, sillä pihan kasvit (voikukat, ruohosipulit, salaatit, porkkanat ja perunat) näyttävät olevan herkkua – tosin me emme syö voikukkia – vielä…

Noppa ja Veera sekä heidän valitettavat loisensa eli lukuisat puutiaiset eli tuttavallisemmin punkit, ovat köllättäneet sängyssämme pitkälle aamupäivään – kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Varsinkin Veeralla on huippusalainen – ja siten täysin huomaamaton – tapa hypähtää sänkyyn, kun olemme jo puoliunessa.  Se on aika saavutus lähes 30-kiloiselta koiralta. Noppa tulee pyytämään luvan: se lätkäisee ahavoituneen tassunsa poskelle ja katsoo anovasti: saanko tulla… Koiran pitäminen sängyssä ei ole kuitenkaan kovin viisasta, sillä niissä liikkuvat puutiaiset voivat kävellä meihin ihmisiin ja aiheuttaa aivokuumetta tai borrelioosia.

Lisätietoa puutiaisista löydät tästä.

Puutiainen on hämähäkkieläin eli sillä on 8 jalkaa. Elämänsä aikana se käy läpi kolme kehitysvaihetta: toukka, nymfi ja aikuinen. Jokaisessa kehitysvaiheessa se tarvitsee veriaterian.
Puutiainen odottaa kasvillisuudessa noin 10-20 sentin korkeudessa sopivaa nisäkästä. Kun puutiainen on aterioinut, se siirtyy seuraavaan kehitysvaiheeseen. Kun hedelmöitetty naaras on saanut riittävän veriateriansa, se munii tuhansia munia ja kuolee. Munista kuoriutuu uusia puutiaisia.