Osaatko, vai luuletko vaan? Opetanko, vai luulenko vaan?

Kasiluokan oppilailla oli läksynä kerrata viime vuodelta – ja o p e t e l l a – eläinten luokittelun periaatteet.

Oppitunnin alussa oppilaat rakensivat pienissä ryhmissä keskustellen pöydille käsitekartan eläinten luokittelusta. Kun pöytäkäsitekartat olivat valmiit, ne tarkistettiin. Opettaja kyseli oppilailta, miten he olivat opetelleen asian. Yleisin vastaus oli ”mä vain luin”.

Hyvä näin, mutta…

Ennen tarkistusta muutamat oppilaista vakuuttivat voimakkaasti:  ”joo – o, mä osaan eläinten luokittelun periaatteet!”. Harmillisesti pöydälle rakennettu käsitekartta kertoi toista tarinaa.

Kertasimme yhdessä eläinten luokittelun periaatteet. Tämän jälkeen oppilaat rakensivat käsitekartan pöydälle uudelleen.

Ja sitten vielä ihan itse, omin päin paperille: mitä jäi mieleen? Osaanko? Muistanko? Lopputunnilla suuri osa oppilaista osasi – tai ainakin muisti – luokittelun periaatteet, pieni osa ei. Osa oppilaista totesi, että ”mä l u u l i n osaavani. Osa oppilaista kertoi tienneensä ettei osaa ”ihan kaikkea” mutta tiesivät osaavansa pääkohdat.

Ja opettaja oli l u u l l u t, että eläinten luokittelu opittiin jo viime vuonna – tai jo alakoulussa…

Luuleminen voi olla oppimisen este

– ja opettamisen este

Se, että l u u l e t osaavasi voi olla este oppimisellesi. Onneksi on monia keinoja, joilla voit varmistaa osaatko oikeasti – vai l u u l e t k o vaan.

Tässä on kaksi kokeilemisen arvoista keinoa:

  • Kun osaat asian, osaat selittää – tai opettaa – sen muille.
  • Kokeile: peitä oppikirjan (tai muun oppimateriaalin) teksti paperilla ja yritä selittää asioita ääneen.
  • Katso vinkkejä BNP:n (Vilman ja Ronjan) videosta Kun sain lukuläksyä:
  • Kun osaat asian, osaat tehdä siitä käsitekartan.

Maankamara

Asioiden ymmärtäminen – oppiminen – vaatii siis usein paljon muutakin kuin ”vain lukemista”.

Oppiminen voi tapahtua jo oppitunnilla

… kun huomaat poistua mahdollisesta still-tilastasi ja painaa playta.

Esimerkiksi näin:

Jos opettajasi on luennoivaa tyyppiä: Poimi vihkoon käsitteitä tai asioita, jotka toistuvat opettajasi puheessa (koska opettajat toistavat usein papukaijamaisesti tärkeitä asioita – tämä voi olla paitsi rasittavaa, myös ihan hyödyllistä :))

  • Täydennä sanalistaa oppikirjan tai muun oppimateriaalin avulla.
  • Jatka kotona asioiden opettelua: rakenna sanalistastasi ajatus- tai käsitekartta. Näin oppitunnilla käsitellyt asiat palautuva mieleen. Jos et jaksa kirjoittaa, yritä selittää sanalistan asioita ääneen. Voit myös tallentaa selityksesi älypuhelimeesi: kun kuuntelet selitystäsi ja vertaat sitä oppikirjan tekstiin ja kuviin, huomaat mitä osaat, mitä et.

Osallistu oppimiseen aktiivisesti: yritä, kokeile, tee virheitä, korjaa, auta, keskustele, kysele. Tee töitä omalla tavallasi ja ota vastuu oppimisestasi. Mieti, miten opit parhaiten ja mikä kiinnostaa – ja toimi!

Kysy lisää oppimisen keinoja opettajaltasi. Sillä niitä riittää :).

Varmista, että opettajasi näkee – ja ymmärtää – oppimisesi ja osaamisesi. Älä siis vain istu ja ”vain lue” still-tilassa…

Ja mikä tärkeintä…

Älä anna opettajasi vain l u u l l a, että hän opettaa.

Tai l u u l l a, että oppilaat oppivat ja osaavat – ilman apua ja harjoittelemista.

Im Memoriam – perinteiset ulkoapänttäämiskokeet

 

Kevätlukukauden aikana 8. luokan oppilaat ovat opiskelleet metsien ja soiden biologiaa. Pääosassa ovat olleet ekosysteemien rakenne ja toiminta, talvi Suomen luonnossa ja kasvit tuottajina. Opetus oppitunneilla on ollut ajoittain ehkä turhankin perinteistä, opettajakeskeistä opetusta; opettaja selittää ja oppilaat kuuntelevat.

There is no

Toisaalta opetus on myös ohjannut oppilaita aktiiviseen, oppilaskeskeiseen oppimiseen. Kun oppilaat katsovat opetusvideoita, he tekevät muistiinpanoja (usein nopeita sanalistoja) videoista. Osa oppilaista on alkanut tekemään muistiinpanoja myös opettajan puheesta. Oppilaat ovat saaneet keskeisimpiin aiheisiin liittyviä tehtäviä, joihin he ovat etsineet vastauksen kirjasta tai esimerkiksi täältä OBista. Tehtävät on tarkistettu oppitunneilla, ja oppilaat ovat täydentäneet vastauksiaan. Osa oppituntien tehtävistä on ollut ryhmätehtäviä, esimerkiksi käsitekarttojen rakentamista käsitekorteista pöydälle – käsitekarttahässäköitä (kiitos Maxille kuvaavasta nimestä :)).

Kurssin alussa päätimme että emme pidä suurta perinteistä, niin sanottua ulkoapänttäämiskoetta. Sovimme, että kokeen korvaa vihkon muistiinpanojen puhtaaksi kirjoittaminen tietokoneella. Työohjeissa ohjattiin muun muassa omien kuvien tai internetin niin sanottujen vapaiden kuvien käyttöön sekä asioiden esittämiseen mahdollisimman selkeästi ja monipuolisesti. Tavoitteena oli, että oppilas tekee työtä pala palalta, vähitellen.  Näin työ voisi valmistua ilman suurempaa stressiä. Työn tekeminen aloitettiin tammikuussa ja huhtikuun ensimmäisellä viikolla oli  palautuspäivä.  Töiden palautuspäivänä oppilaat myös arvioivat itse työtään ja työskentelyään.

90 % oppilaista palautti työn aikataulussa, ja 99 % niistä oli mielestäni onnistuneita. Useimmat työt sisälsivät oppilaiden omia kuvia, ja paljastivat, että keskuudessamme on hurjan hyviä luontokuvaajia.  Osa töistä oli huippuja, joissa yhdistyi tekijän osaaminen, luovuus, tekijänoikeuksien huomioiminen ja moni muu asia täydelliseen lopputulokseen. Oppilaiden töiden onnistuminen ja itsearvioinnit vahvistivat näkemystäni siitä, että perinteisiä ulkoapänttäämiskokeita voisi ja pitäisi vähentää – tai niistä voisi luopua kokonaan.  Lisäksi oppilaiden omien töiden lukeminen on paljon kivempaa, kuin tylsien kokeiden tarkistaminen…

Oman työn (tai ryhmätyön) tekeminen on aktiivista, oppilaskeskeistä opiskelua. Se on mahdollistanut monia asioita, joita perinteinen koe ei mahdollista.

Oppilas on voinut oppia

  • tiedon etsintää; eri lähteiden käyttöä: esimerkiksi oppikirjan ja sen sisällysluettelon ja hakemiston käyttöä
  • tiedon esittämistä ja havainnollistamista; kirjoittamista, piirtämistä, valokuvien käyttöä sekä käsitekarttojen ja taulukoiden tekemistä
  • ymmärtävää lukemista ja oppimista
  • tekstinkäsittelyä tietokonella tai blogin tekemistä
  • tekijänoikeuksia; esimerkiksi CC-kuvien käyttöä
  • pitkäjänteisyyttä, itseohjautuvuutta ja itsekuria
  • aikataulun suunnittelua ja noudattamista
  • oman persoonan ja luovuuden hyödyntämistä

Itsearviointien perusteella monet oppilaat ovat kokeneet työn tekemisen mielekkääksi, ja toivovat ”näitä lisää” ja ”ei kokeita”.

Onneksi ulkoapänttäämiskokeille on olemassa paljon myös muita vaihtoehtoja:

  • lunttaa luvalla, opi oikeasti – kokeet tai aineistokokeet (=kokeet, jossa oppilaalla saa olla lunttilappu eli muistilappu tai esimerkiksi vihko, oppikirja ja muu tarvittava aineisto mukana)
  • pari- ja ryhmäkokeet (=kokeet, joka tehdään parin tai ryhmän kanssa)
  • jälkikokeet (= kokeet, joita täydennetään kokeen palautuspäivänä)
  • kokeet, joiden tehtävät kerrotaan etukäteen
  • sähköiset portfoliot eli näytekansiot esimerkiksi uudessa oppimisympäristössämme Google Drivessä (jee :D, tästä kuulette myöhemmin lisää!)

Tässä on kolme oppilastyötä (ja lisää laitan myöhemmin OBiin tai OBi Faceen, jos saan oppilailta ja kotijoukoilta julkaisuluvat):

Marin Suomen metsät – blogi, Violan Vihreää kuin kasvit – blogi ja Martan ja Nellin Metsät-blogi.