Oppimismerkit tekevät oppimisesta näkyvää ja kannustavaa

E6A594D5-3F1B-4EEE-9D6E-2ABABD8C6D57

Viime keväänä otin oppimismerkit käyttöön 7. ja 8. luokan biologiassa ja maantiedossa. Niiden idean takana on digitaaliset osaamismerkit.

  • Digitaalisia osaamismerkkejä käytetään osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen välineenä. Ne osoittavat visuaalisesti henkilön osaamista. Osaamismerkkejä voi tehdä ja myöntää esimerkiksi Open Badge Factoryssa. Osaamismerkin saaja voi kerätä merkkejä omaan sähköiseen merkkireppuun, kuten Mozilla Backpackiin ja linkittää ne osaksi omaa ansioluetteloa tai sosiaalisen median sivustoille kuten Facebookiin tai LinkedIniin.

Biologiassa ja maantiedossa oppilaan oppimista ohjataan samankaltaisilla merkeillä. Merkit tosin ovat paperisia ja ne liimataan vihkoon ns. tulostaulukkoon. Osaamismerkin nimi muuttui oppimismerkiksi, koska nimi kuvaa oppilaan oppimista, eikä välttämättä vielä asioiden osaamista. Oppimismerkit ovat biologian ja maantiedon yksi formatiivisen arvioinnin välineistä. Ne tekevät oppimisen näkyväksi oppilaalle, opettajalle ja huoltajille.

Lue koko juttu ritakeskitalo.com .

Koetiketti eli kokeet meidän tapaan

IMG_0085

Nyt voisin väittää, että koulumme oppilaat, myös 7. luokkalaiset, tietävät miten bilsan, mantsan ja terveystiedon kokeissa – tai osaamisen arviontitilanteissa – toimitaan. Ja miksi. Ainakin se näyttää sujuvan ihan hyvin ja pääasiassa yhteisymmärryksessä.

Tässä on kokeet meidän tapaan eli biologian, maantiedon ja terveystiedon koetiketti:

  • Opiskellun aihekokonaisuuden jälkeen pidetään koe. Tässä esimerkissä se paperinen ja perinteinen.
  • Oppilaat vastaavat kokeen tehtäviin parhaansa mukaan ja palauttavat kokeen minulle.
  • Luen oppilaan vastaukset, ja arvioin miten oppilas osaa. En pisteytä tehtäviä, vaan kokonaisuus ratkaisee. Kaikkien ei tarvitse siis osata aivan samoja asioita.
    • Oppilas, joka osaa opetussuunnitelman mukaisia asioita keskimäärin hyvin, saa noin arvosanan 8 (=hyvä). Oppilas, jonka vastaukset kertovat asioiden ymmärtämisestä laajemminkin, ja joka osaa yhdistää asioita omiin kokemuksiin, saa arvosanan 9 tai 10. Oppilas, jonka vastauksissa on selviä asiavirheitä ja puutteita vähemmän tai enemmän, saa arvosanan 7 tai alle.
  • Merkitsen arvosanat itselleni muistiin mutta en kirjoita niitä koepaperiin, enkä kerro niitä oppilaalle. En vielä.
  • Ja sitten se työläin ja antoisin vaihe! Oppilaat tarkistavat itse kokeensa.
    • Oppilas vertaa vastauksia ns. mallivastauksiin. Mallivastaukset käydään yhdessä läpi ja ne löytyvät useimmiten myös vihkosta, oppikirjasta tai muusta oppilaalle tutusta lähteestä.
    • Oppilas korjaa ja täydentää vastauksia värikynällä. Virheet vedetään yli ja ne jätetään näkyviin. Tässä tilanteessa oppilaalla on mahdollisuus oppia uutta, syventää osaamistaan ja näyttää osaamistaan minulle. Oppilas oppii myös miten kokeissa kannattaa vastata (ns. vastaustekniikkaa), jotta arvioija näkee oppilaan osaamisen.
    • Oppilas piirtää jokaisen tarkistetun tehtävän kohdalle hymiön ja sille sitä leveämmän hymyn, mitä tyytyväisempi itse on vastaukseensa.
    • Oppilaalla on mahdollisuus täydentää vastauksiaan myös suullisesti. Oleellisinta on, että oppilas näyttää tietonsa ja taitonsa myös tässä tilanteessa.
    • Kokeiden tarkistus on siis ohjattua ja sitä tehdään pienryhmissä muiden oppilaiden kanssa keskustellen ja vertaillen. Tässä kohtaa on mahdollisuus käydä arviointikeskusteluja kuin huomaamatta oppilaiden kanssa.
  • Oppilaat arvioivat osaamistansa yksin tai yhdessä muiden kanssa, ja antavat itselleen – ja joskus myös toisilleen – arvosanan.
  • Oppilaat palauttavat korjatut, täydennetyt ja itsearvioidut kokeet minulle.
  • Katson oppilaiden korjatut kokeet ja kirjoitan oman ehdotukseni kokeen arvosanaksi. Huomioin myös korjaukset ja täydennykset erityisesti kurssiarvosanaa miettiessäni. Joskus arvioin kokeen uudestaan korjausten ja täydennysten perusteella. Silloin oppilas saa minulta kaksi kokeen arvosanaa: alkuperäisen kokeen arvosanan ja täydennetyn kokeen arvosanan.
  • Kokeiden palautuksen jälkeen on mahdollisuus kahdenkeskiseen arviointikeskusteluun. Pidän arviointikeskustelun oppilaan kanssa tilanteen mukaan. Arviointikeskustelut on hyvä pitää varsinkin niissä tapauksissa, joissa oppilaan itsearviointi ja opettajan arviointi eroavat suuresti – tai jos oppilas sitä pyytää, tietenkin. Arviointikeskustelussa (joka voi toimia myös siis suullisena näyttönä, kokeena) sekä opettaja että oppilas voi varmistua oppilaan osaamisen tasosta.
  • Ja lopuksi 7. luokkalaisen oppilaan kommentti kurssipalautteessa: Kokeet ovat erinomaisia. Ne eivät anna mahdollisuutta ulkoa pänttäämiseen ja se, että ne tarkistetaan itse on hyvä asia.

Täydennyksiä kokeessa

Oppimisen palapelissä on isoja paloja

Kevätlukukaudella 2014 sovelsin yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää yläkoulun maantietoon, jossain määrin myös 9. luokan biologiaan.

Kevään puolivälissä oppilaat vastasivat nimettömänä kyselyyn, jonka avulla yritin selvittää oppilaiden ajatuksia uudesta tavasta oppia maantietoa ja biologiaa.

Toukokuun viimeisillä viikoilla itsearviointien yhteydessä oppilailla oli myös mahdollisuus antaa palautetta yksilöllisestä oppimisesta. Oppilaiden palautteet ja omat kokemukset johdattelivat minut kehittämiskohteiden äärelle.

Luettuani muun muassa Opettaja – lehden Omia polkuja pilvissä (15-15/2014) – artikkelin sekä Pilvilinnoja ja palomuureja – tulevaisuuden oppimisen ja työnteon tilat – julkaisun (Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, toim. Päivi Häkkinen ja Jarmo Viteli) kokosin alla olevan oppimisen palapelin.

Oppilaan oman oppimisen palapeli (ja samalla opettajan opettamisen palapeli) muodostuu monista paloista. Tässä on esitelty niistä ehkä ne suurimmat. Näiden palojen periaatteiden mukaan aloitetaan syyslukukauden biologian oppimisen palapeli.

1. pala – Sisältö ja tavoitteet

Opettaja esittelee oppilaille opiskeltavan kurssin aihekokonaisuudet, niiden sisällöt ja tavoitteet. Tavoitteet jaetaan oppilaille pilveen, One Driveen. Oppilas pohtii myös mitkä ovat hänen omat tavoitteensa. Tavoitteet ohjaavat oppilaan oppimista ja ovat arvioinnin perusta.

Oppiaineen sisältöjen oppimisen lisäksi tavoitteena on, että oppilas oppii muun muassa oppimisen taitoja ja tiedostamaan omat vahvuutensa.

Esimerkki 7. luokan biologian sisällöistä ja tavoitteista (oppilas täyttää taulukkoa itsearvioinnin yhteydessä oppimisen aikana):

Dia1 Dia2

2. pala – Ohjattu itsearviointi, vertaisarviointi ja arviointikeskustelut

Opettaja kertoo oppilaille oppiaineen arvioinnin perusteet.

Arviointi perustuu monipuoliseen näyttöön. Näyttöjä ovat mm.

  • aktiivinen toiminta oppitunneilla, osallistuminen
  • vuorovaikutus ryhmässä, yhteisöllinen ryhmätyö
  • kyseleminen ja kyseenalaistaminen
  • oppiaineen sisältöjen hallinta
  • erilaiset kirjalliset ja suulliset näytöt: esseevastaukset, esitykset, kokeet, suulliset ja kirjalliset kyselyt, e-portfolio ym.

Arviointia tehdään koko kurssin ajan ja erityisesti aihekokonaisuuksien jälkeen.

Kurssin aikana oppilaan osaamista arvioivat oppilas itse, muut oppilaat (= vertaisarviointi) ja opettaja.

3. pala – Johdanto, motivointi, vastuuttaminen, osallistaminen ja tuki

Opettaja johdattelee ja pyrkii motivoimaan oppilaat opiskeltavaan aiheeseen. Opettaja ohjaa ja tukee oppilaita yksilöllisesti sekä pyrkii vastuuttamaan ja osallistamaan oppilaita oppimaan.

Opettaja kannustaa oppilaita kokeilemaan erilaisia oppimisen menetelmiä yksin tai yhdessä muiden kanssa. Erilaisia oppimisen menetelmiä ja esimerkkejä löytyy muun muassa OBista ja Oppiminen voi olla oikein hauskaa – sivuilta (sisältö päivittyy kurssin aikana). Oppilas voi myös ideoida ja luoda itse.

4. pala – Oppimisen menetelmät ja tavat, tehtävät ja valinnanvapaus

Oppilas voi itse valita oppimisen miten oppii, ja jossain määrin myös mitä oppii (opetussuunnitelman puitteissa).

Opettaja esittelee oppilaille muutamia tehtäväideoita, joista oppilaat voivat valita itselleen mieluisimmat. Tehtävät ovat eritasoisia, ja osa tehtävistä on oppikirjojen tehtäviä. Opettaja päivittää tehtäviä OBiin.

Joistakin aihekokonaisuuksista opettaja tekee valmiit oppimispohjat (otsikot, väliotsikot, kysymykset tm.), joihin oppilas voi itse lisätä tietoa (tekstiä, kuvia, videoita ym.) eli tavallaan valmistaa itselleen omaa oppikirjaa. Oppilas voi rakentaa omaa oppikirjaa vihkoon, One Driveen, blogiin, wikiin tm.

Oppiminen voi tapahtua omalla tavalla, omaa vauhtia:

  • yksin pohtien ja penkoen
  • ryhmissä keskustellen, yhteisöllisesti
  • tutkimalla ja tekemällä
  • kyselemällä, auttamalla ja jakamalla
  • jne.

oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014-14-638

(Kuva on julkaistu Pekka Peuran luvalla. Lähde: http://www.slideshare.net/peurapekka/oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014)

Oppilas voi kerätä kurssin aikana tekemiään tehtäviä esimerkiksi One Driveen omaan kansioonsa. Tehdyistä tehtävistä rakentuu kurssin aikana oppilaan e-portfolio, oman osaamisen kansio.

Tavoitteena on, että pääosa tehtävistä tehdään oppitunneilla. Kotona tutustutaan aiheeseen esimerkiksi lukemalla tai katsomalla video aiheesta (ns. flipped classroom).

5. pala – Oppimisen näytöt

Kurssin aikana oppilas voi näyttää työskentelyään ja osaamistaan joka oppitunti, monella eri tapaa (vertaa arvioinnin perusteet):

  • aktiivinen toiminta oppitunneilla, osallistuminen
  • vuorovaikutus ryhmässä, yhteisöllinen ryhmätyö
  • kyseleminen ja kyseenalaistaminen
  • oppiaineen sisältöjen hallinta
  • erilaiset kirjalliset ja suulliset näytöt: esseevastaukset, esitykset, kokeet, suulliset ja kirjalliset kyselyt, e-portfolio ym.

Isommat näyttötilanteet pidetään, kun oppilas on opiskellut sovitut aiheet tai tietyn aihekokonaisuuden. Kun näyttö on hyväksytty, oppilas voi jatkaa eteenpäin uusiin aiheisiin. Jos näyttö ei ole hyväksytty, oppilas jää oppimaan ”vanhaa” aihetta vielä lisää. Myös oppilas itse voi päättää jatkaa ”vanhan” asian opiskelua, jos hän itse ei ole tyytyväinen näyttöön.

Jos kurssin aikana pidetään perinteisiä kokeita, oppilailla on mahdollisuus saada myös kokeen kysymykset etukäteen.

6. pala – Oppimisen aikataulu

Oppilas suunnittelee yhdessä opettajan kanssa itselleen aikataulun. Tavoitteena on, että oppilas etenee sopivalla vauhdilla – ei kiireellä, eikä liian hitaasti – vaan siten, että saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteet ennen kurssin loppumista.

7. pala – Omat laitteet, omat tiedonlähteet

Oppimisessa käytetään apuna koulun tietokoneita mutta oppilas voi käyttää myös omia laitteitaan (BYOD eli bring your own device). Omien laitteiden käyttö on jopa suositeltavaa.

Oppimisessa tietoa etsitään monista eri lähteistä. Jokaisella oppilaalla on oppikirja, mutta sen ei tarvitse olla pääosassa.

8. pala – ?

Oppimisen palapeliin tulee varmasti lisää paloja, mutta aloitetaan peli siitä huolimatta.

Maanantaina 11.8.2014

Tervetuloa kouluun!

Muokattu 11.8. mm. Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus – Facebook-ryhmässä saatujen kommenttien perusteella. Kiitos niistä :)!

Lisäys 10.9. Oppimisen palapeli interaktiivisena kuvana .