Koetiketti eli kokeet meidän tapaan

IMG_0085

Nyt voisin väittää, että koulumme oppilaat, myös 7. luokkalaiset, tietävät miten bilsan, mantsan ja terveystiedon kokeissa – tai osaamisen arviontitilanteissa – toimitaan. Ja miksi. Ainakin se näyttää sujuvan ihan hyvin ja pääasiassa yhteisymmärryksessä.

Tässä on kokeet meidän tapaan eli biologian, maantiedon ja terveystiedon koetiketti:

  • Opiskellun aihekokonaisuuden jälkeen pidetään koe. Tässä esimerkissä se paperinen ja perinteinen.
  • Oppilaat vastaavat kokeen tehtäviin parhaansa mukaan ja palauttavat kokeen minulle.
  • Luen oppilaan vastaukset, ja arvioin miten oppilas osaa. En pisteytä tehtäviä, vaan kokonaisuus ratkaisee. Kaikkien ei tarvitse siis osata aivan samoja asioita.
    • Oppilas, joka osaa opetussuunnitelman mukaisia asioita keskimäärin hyvin, saa noin arvosanan 8 (=hyvä). Oppilas, jonka vastaukset kertovat asioiden ymmärtämisestä laajemminkin, ja joka osaa yhdistää asioita omiin kokemuksiin, saa arvosanan 9 tai 10. Oppilas, jonka vastauksissa on selviä asiavirheitä ja puutteita vähemmän tai enemmän, saa arvosanan 7 tai alle.
  • Merkitsen arvosanat itselleni muistiin mutta en kirjoita niitä koepaperiin, enkä kerro niitä oppilaalle. En vielä.
  • Ja sitten se työläin ja antoisin vaihe! Oppilaat tarkistavat itse kokeensa.
    • Oppilas vertaa vastauksia ns. mallivastauksiin. Mallivastaukset käydään yhdessä läpi ja ne löytyvät useimmiten myös vihkosta, oppikirjasta tai muusta oppilaalle tutusta lähteestä.
    • Oppilas korjaa ja täydentää vastauksia värikynällä. Virheet vedetään yli ja ne jätetään näkyviin. Tässä tilanteessa oppilaalla on mahdollisuus oppia uutta, syventää osaamistaan ja näyttää osaamistaan minulle. Oppilas oppii myös miten kokeissa kannattaa vastata (ns. vastaustekniikkaa), jotta arvioija näkee oppilaan osaamisen.
    • Oppilas piirtää jokaisen tarkistetun tehtävän kohdalle hymiön ja sille sitä leveämmän hymyn, mitä tyytyväisempi itse on vastaukseensa.
    • Oppilaalla on mahdollisuus täydentää vastauksiaan myös suullisesti. Oleellisinta on, että oppilas näyttää tietonsa ja taitonsa myös tässä tilanteessa.
    • Kokeiden tarkistus on siis ohjattua ja sitä tehdään pienryhmissä muiden oppilaiden kanssa keskustellen ja vertaillen. Tässä kohtaa on mahdollisuus käydä arviointikeskusteluja kuin huomaamatta oppilaiden kanssa.
  • Oppilaat arvioivat osaamistansa yksin tai yhdessä muiden kanssa, ja antavat itselleen – ja joskus myös toisilleen – arvosanan.
  • Oppilaat palauttavat korjatut, täydennetyt ja itsearvioidut kokeet minulle.
  • Katson oppilaiden korjatut kokeet ja kirjoitan oman ehdotukseni kokeen arvosanaksi. Huomioin myös korjaukset ja täydennykset erityisesti kurssiarvosanaa miettiessäni. Joskus arvioin kokeen uudestaan korjausten ja täydennysten perusteella. Silloin oppilas saa minulta kaksi kokeen arvosanaa: alkuperäisen kokeen arvosanan ja täydennetyn kokeen arvosanan.
  • Kokeiden palautuksen jälkeen on mahdollisuus kahdenkeskiseen arviointikeskusteluun. Pidän arviointikeskustelun oppilaan kanssa tilanteen mukaan. Arviointikeskustelut on hyvä pitää varsinkin niissä tapauksissa, joissa oppilaan itsearviointi ja opettajan arviointi eroavat suuresti – tai jos oppilas sitä pyytää, tietenkin. Arviointikeskustelussa (joka voi toimia myös siis suullisena näyttönä, kokeena) sekä opettaja että oppilas voi varmistua oppilaan osaamisen tasosta.
  • Ja lopuksi 7. luokkalaisen oppilaan kommentti kurssipalautteessa: Kokeet ovat erinomaisia. Ne eivät anna mahdollisuutta ulkoa pänttäämiseen ja se, että ne tarkistetaan itse on hyvä asia.

Täydennyksiä kokeessa

Kiva ja hauska koe on… ryhmäkoe!

ryhmäkoe

7. luokan ja 8. luokan syyslukukauden viimeiset oppimiskokonaisuudet (7. luokkien vesien eläimet ja 8. luokkien metsien ja soiden eläimet) päättyivät ryhmäkokeisiin. Edellinen blogikirjoitukseni kertoi seiskojen oppimiskokonaisuudesta.

Ryhmäkokeen tavoitteena oli harjoitella muun muassa

  • osallistumista
  • vuorovaikutusta: keskustelua, tukemista, kuuntelemista ym.
  • yhteisvastuuta ja
  • osaamisen näyttämistä yhdessä.

Jokaisen oppilaan tehtävänä oli valmistautua ryhmäkokeeseen parhaansa mukaan oppikirjan ja OBin avulla, Google Driveen jaettujen ryhmätöiden avulla sekä Quizletiin laatimieni sähköisten käsitekorttien avulla.

Ryhmäkokeen alussa jaoin oppilaat sattumanvaraisesti noin neljän oppilaan ryhmiin  (oppilaat nostivat numerokortit).

Ryhmän jokainen oppilas sai oman koepaperin. Tavoitteena oli, että ryhmä keskustelee kokeen kysymyksistä ja rakentaa yhdessä vastaukset.  Oppilaat kirjoittivat vastaukset omiin koepapereihinsa.

Koetilanteessa seurasin ryhmien ja oppilaiden toimintaa. Koe synnytti keskittynyttä sipinää ja supinaa. Keskustelua! Enemmän kuin koskaan aikaisemmin muissa tuntitehtävissä. Lähes jokainen ryhmä toimi tosi hyvin ja yhteisvastuullisesti. Useimmat oppilaat ottivat omilla yksilöllisillä tavoillaan ja taidoillaan osaa keskusteluun. Joillekin se  merkitsi tiedon aktiivista jakamista, asioiden varmistamista, joillekin aktiivista kuuntelua, kyseenalaistamista – joillekin vain arkaa ojentumista kohti muita. Kaikki siis omilla tavoillaan yksilöllistä osallistumista ja yhteistyöhalun osoittamista.

Ryhmäkokeen viimeinen tehtävä tehtiin yksin, ei keskustellen (tosin vaihtoehtona olisi ollut tehdä tämäkin yhdessä). Tehtävänä oli arvioida omaa ja ryhmän muiden oppilaiden osallistumista ja osaamista. Tehtävänä oli jakaa annetut pisteet (esimerkiksi neljän oppilaan ryhmässä 13 pistettä) omasta mielestään sopivasti, ”ansaitusti” , oman ryhmän jäsenille – myös itselleen.

Valitsin sattumanvaraisesti yhden kokeen jokaisesta ryhmästä ja arvioin sen. Omat huomioni ryhmäkoetilanteessa, oppilaiden pisteiden jaot ja itsearvioinnit kokeen jälkeen vaikuttavat oppilaan kurssiarvosanaan – ei siis pelkkä ryhmäkoe. Ja tietenkin se kaikki aikaisempi jokaoppituntinen ja monipuolinen näyttö kurssin aikana :).

”Koe oli hauska ja sitä oli kiva tehdä.”

… ja muita oppilaiden ajatuksia ryhmäkokeen jälkeen (mukana on sekä seiskojen että kasien vastauksia):

  • ryhmäkoe oli kivaa
  • kuunneltiin toisten mielipiteitä
  • ryhmäni toimi hyvin ja itselläni oli jopa hauskaa, joka on uusi tunne koetilanteessa
  • vaikka ymmärrän ryhmäkokeen idean on kuitenkin se aika epäreilua … joku saattoi saada hyvän numeron tekemättä mitään
  • kun oli ryhmä tukena se sujui paremmin
  • sitä oli kivempi tehdä ja pohtia ryhmän kanssa, kuin yksin
  • en sanoisi ryhmäkoetta mitenkään hauskaksi mutta kyllä se tavallisen kokeen voitti
  • toisten arviointi oli hankalinta
  • oli aika tylsä ei ollut kovin erikoinen
  • uusi kokemus ja omalaatuinen sellainen… paljon hyviä ja huonoja asioita
  • olen sopeutunut olemaan yksin, niin yksin tehtävät kokeet ja työt ovat minulle luontevampia tehdä
  • oli aika helppo koe
  • meillä oli tosi hyvä ryhmä ja jokainen teki osansa, meillä synkkas hyvin
  • opin uusia asioita
  • keskustelu oli vapaata ja opin paljon
  • asiat jäi mieleen paremmin
  • jos ei itse muistanut tai osannut, kaveri saattoi muistaa ja itsekin oppi
  • yhteistyö on aina hauskempaa!
  • ryhmäkokeet ovat kivoja, vois tulla enemmänkin
  • oli hauskaa kun pystyi varmistamaan tietona ryhmäläisiltä, ja oli hyvä kun pystyi puhumaan vastauksista
  • koe oli hauska ja sitä oli kiva tehdä
  • minulla oli hyvä ryhmä ja täydensimme toinen toisiamme
  • kaikki tiesivät jotain eikä kukaan ollut ihan hiljaa eivätkä melunneet
  • meillä oli hyvä ryhmähenki ja onnistuimme hyvin, meillä oli myös hauskaa, vaikka otimme kokeen aika tosissaan
  • oli tosi kivaa tehdä ryhmässä … paitsi ärsytti kun yksi meidän ryhmästä ei sanonut tai ei tiennyt yhtään vastausta…
  • lisää tämmösiä!
  • ryhmäkoe oli ihan mukava vaikka ryhmäni ei oikein keskittynyt kokeeseen
  • ryhmäkokeissa on se kiva, että pystyy jakamaan tietoa keskenään
  • kaikki osallistui tavalla tai toisella, kaikilta tuli tietoa
  • oli ihan kivaa, mutta ärsytti kun jotkut eivät olleet harjoitelleet juurikaan ja tuntui, että piti tehdä kaikki yksin
  • oli todella kivaa, kun se oli eka kerta ku tekee jotai erilaista
  • kaikki kokeet sais olla tällaisia

Mielestäni ryhmäkokeen tavoitteita saavutettiin erinomaisesti – vai mitä sanotte?

Siis ”lisää tämmösiä” :).