Näin ope välttää lomaloppuustressin

En pode lomaloppuustressiä. En myöskään halua kokea ekankoulupäivänstressiä.

Siksi olen aloittanut h y v i n loivan laskun kesäloman leppoisuudesta kouluelämän kiihkeään arkeen. Aloitin jo kaksi päivää sitten. ..

  • katsoin sähköpostista rehtorin lähettämän viestin ja liitteet ensimmäisen koulupäivän eli maanantain 12.8. ohjelmasta
  • avasin Wilman ja katsoin ensimmäisen jakson työjärjestykseni
  • katsoin luokkien oppilasluettelot, palautin vanhojen oppilaideni nimet muistiin ja tutustuin uusien 7. luokkaisten nimiin
  • vilkaisin myös koulun opettajien ja henkilökunnan nimiluettelot (uusien tulokkaiden varalta – en siksi, että olisin unohtanut…)
  • haastoin helteiseen velttouteen vaipuneet aivoni toimintaan – ja perustin itselleni Linkedin-profiilin (jätin tosin sen haastavimman osuuden – summaryn – hieman myöhemmäksi…)
  • tutustuin 7.  ja 9. luokkien e-Oppi – sähköiseen materiaaliin
  • ja kävin kampaajalla päivittämässä hiukset sopivan opemaiseksi 😉
  • …ja juuri nyt kirjoitan pitkän tauon jälkeen pitkästi – ilman twiittien 140 merkin rajoitusta… mikä vapaus!

Ja sitten tein sen tärkeimmän: muutin lomapöytäni työpöydäksi.  Yli kahden kuukauden loman aikana pöydälle oli kertynyt monenlaisia lomallaselviytymisvälineitä:

  • linnun sulkia
  • aurinkovoiteista tahmeat Rooma, Naples ja Amalfi coast – oppaat
  • Italia-matkasanakirja
  • Tallinnan ja Tukholman rypistyneet kartat
  • repeillyt matkapäiväkirjavihko täynnä sotkuista kirjoitusta
  • kamera ja sen 1306 kuvaa
  • aurinkolasit
  • pehmogorilla
  • toukokuun GEO-lehti (jonka juttu Atacaman aavikon asukkaista on vielä(kin) lukematta) ja Tiede, Mondo, Suomen luonto – kaikki lukematta
  • gps (geokätköilyssä ehdoton)
  • lusikka (?!)
  • retkiensiapulaukku
  • Jukupark-ranneke
  • hedelmäaakkosia
  • (kuollut) Välimeren meritähti (jonka seuralaisen – kuollut myös ja syöty, sillä rakas koirani söi sen!)
  • glittermerihevonenavaimenperä
  • Vesuviuksen laava rossa – kivimurikoita, ja pieni pala hohkakiveä
  • Hanko-opaslehti ja Hangö tidningen sommar 2013
  • kasa dekkaripokkareita
  • Vespa-juliste
  • Pompeii – ja Imperial Rome – dvd:t
  • Mafia explained to tourists – kirja
  • metrolippuja, laivalippuja, ostoskuitteja, pääsylippuja, savetteja, purkkaa
  • jne.

Lomallaselviytymisvälineet  saivat uudet paikat ja vapautunut tyhjä tila ja kynäkori jäivät odottamaan syksyn koulutyöjuttuja. Lomapöydän muodonmuutos työpöydäksi oli tapahtunut!

Jatkan loivaa laskua vielä viisi päivää: sitten en ehkä tömähdä kiitoradalle huojuen ja pomppien.

Reppukin pitää vielä pakata: uudet kynät ja pyyhekumi, salainen ”salasanamuistikirja”, koulun avaimet glittermerihevosessa…

Ja jäätelölle pitää päästä. Tekemistä riittää. Mutta onneksi vielä on loma.

21 tapaa pilata oppitunti – kuka vielä on koulussa?

 

Meidän perhe katsoo Putous – ohjelmaa – joka lauantai. Helsingin sanomissa (10.2.2013) oli juttu siitä, kuka kumma katsoo Putousta. Me katsomme, ja kuulumme ilmeisesti kaltaistemme joukkoon. Putous – ohjelman sketsien käsikirjoittajan ja kirjailijan Miika Nousiaisen mututeorian mukaan Putousta katsovat erityisesti lauantaisaunasta tulevat perheet, joissa on 4 -16 -vuotiaita lapsia ja joiden vanhemmat katsoivat 1980-luvulla omassa lapsuudessaan Velipuolikuuta ja Hukkaputkea.  Sopii meihin kuin nenä päähän – kuten myös Putouksen ajoittain hyvinkin hauskat ja älykkäät sketsit. Meillä on jo arkipäivää erilaiset lainaukset Putous – ohjelmasta: kaikki on nykyään ihan mielenvikast läppändeerust ja minä olen 8-vuotiaan perheemme jäsenen mielestä  iiihana somelainen muija

Näiden perhettämme yhdistävien Putous – ohjelmakokemusten vuoksi ja talviloman alkamisen kunniaksi päätimme hyvin lyhyen harkinnan jälkeen mennä elokuviin katsomaan 21 tapaa pilata avioliitto (K7). Elokuvan pääosissa oli kolme tuttua Putous – näyttelijää. Tunnelmallisessa Salon Bio Jännässä oli tilaa keskittyä elokuvaan ja (seuralaiseni) hedelmäkarkkeihin. Elokuvakokemus oli ihan onnistunut ja antoi idean tälle varsinaiselle blogikirjoitukselle:

21 tapaa pilata avioliitto oppitunti – kuka vielä on naimisissa koulussa?

1. Mene oppitunnille valmistautumatta. Kysy oppilailta mihinkäs viime kerralla jäätiin, ja jatka siitä niin kuin ennenkin – viisi vuotta sitten.

2. Ole epävarma asiasta, jota opetat. Peitä heikko aineenhallinta (idiootin)varmaan itseluottamukseen.

3. Opeta vain helppoja ja turvallisen tuttuja asioita. Jauha ja kertaa Lapin maisemia niin, että jokainen varmasti hoksaa vaaran ja tunturin erot.

4. Puhu ja paasaa yksin. Luennoi koko oppitunti, ja anna oppilaiden puuhata omia juttujaan.

5. Älä ole kiinnostunut ja innostunut aiheestasi. Opeta asioita vain, koska ne on kirjoitettu oppikirjoihin ja opetussuunnitelmiin.

6. Selitä epäselvästi ja vaikeasti. Keskity nippelinappelitietoihin: unohda kokonaisuudet ja syy-seuraussuhteet.

7. Ole curlingope. Jakele valmiita vastauksia. Älä kysele miksi äläkä pyydä perustelemaan. Hae värikynät ja käännä sivua. Opettajan työhän on palveluammatti.

8. Älä naura itsellesi. Opettajan työ on haudanvakavaa.

9. Anna kehuja hutaisten tehdyistä tehtävistä niin sanotuille hyville tyypeille. Opeta, että elämä on epäreilua.

10. Aliarvioi oppilaan taidot ja osaaminen. Anna oppilaille vain helppoja kopiointitehtäviä: muistiinpanojen kopiointia, oppikirjan kopiointia, tekstinsiirtämistehtäviä ja copypastetutkielmia. Luomuajattelu ja omien aivojen käyttö onkin yliarvostettua.

11. Opeta, ettei kuunteleminen ole niin tärkeää. Ole aina valmiina toistamaan tehtävänannot kymmenen kertaa, tarvittaessa vaikka jokaiselle oppilaalle erikseen.

12. Pelaa varman päälle, älä ota riskejä. Varmista, että kaikki oppilaat tekevät tehtävät samalla tavalla. Toisin tekeminen, luovat ja persoonalliset ratkaisut ovat aina suuri riski.

13. Ole aina itse oikeassa, ja hyväksy vain oppilaiden oikeat vastaukset. Pyörittele silmiäsi ja tuhahtele väärille vastauksille. Voi ei! Voisikos joku muu kertoa oikean vastauksen

14. Ole väsynyt ja tylsistynyt. Tee vain työ, josta saat palkan ja odota, että koulupäivä vihdoinkin päättyy.

15. Älä kehu. Moiti ja motkota.

16. Älä ole iloinen pienistä(kään) onnistumisista. Perustyön pitääkin onnistua – mitä siitä nyt erikseen iloitsemaan.

17. Ole oppilaiden kaveri. Silloin et todennäköisesti saa hankalan open mainetta.

18. Älä pidä kiinni yhdessä sovituista säännöistä. (Ei ne koulun säännöt niin tärkeitä ole – tai jos on, kyllä joku muu niistä huolehtii.)

19. Poistu paikalta, kun tulee ongelmia. Älä ota kantaa vaikeissa tilanteissa.

20. Tuomitse S.O.S.media ja muut nykyajan viihdykkeet. Eihän niitä voi koulussa käyttää koska Suomen kouluissahan ei viihdytä.

21. Ole samanlainen kuin muut. Eriarvoisuuskin on yliarvostettua.

Onneksi asiat voi aina yrittää kääntää toisin päin :D.

Taisit tänään muuttaa maailmaa syömällä

 

Tänään oli ruokailuvalvontavuoroni ja seurasin oppilaiden ruokailua. En tiedä moniko heistä miettii ruokailutottumuksiaan ja valintojaan – eli esimerkiksi sitä, mitä ruokaa valitsevat lautaselleen. Mutta aika moni taisi, ehkä tietämättään, osallistua maailman pelastamiseen, omilla pienillä teoillaan.

Maailman pelastaminen – tai ainakin sen muuttaminen – näkyi lautasella:

1) Lautasella oli paljon kasviksia ja vähemmän lihaa.

Maapallon väkiluku kasvaa. Tänään kello 21.30 maailmassa oli ihmisiä 7 096 651 031 eli noin 7,1 miljardia. Huomenna se on enemmän.

Ruokaa tarvitaan siis koko ajan enemmän. Syömämme ruoka kasvaa pelloilla ja laidunmailla. Pelloilla kasvatetaan ruokakasveja ihmisille ja tuotantoeläimille, kuten sioille, naudoille ja lampaille.  Suuri osa eläimistä kasvaa laidunmailla. Jos maailman pelloilla ja laidunmailla kasvatettaisiinkin ruokaa yhä enemmän suoraan ihmisille ja vähemmän eläimille rehuksi, ruoka riittäisi yhä useammalle ihmisille.

Esimerkiksi:

Yhden possulihakilon tuottamiseen tarvitaan neljä kiloa viljaa. Tällä viljamäärällä voisi ruokkia myös ihmisiä: neljä kiloa viljaa on enemmän ruokaa kuin yksi kilo possua – ja lisäksi ihmisen elimistölle sopivampaa, terveellisempää.

Yhden hampurilaisaterian (joka sisältää 100 gramman naudanlihapihvin, ranskalaiset ja salaatin) valmistamiseen arvioidaan kuluvan 3,61 neliömetriä peltopinta-alaa. Suurin osa (arviolta noin 90 prosenttia) peltopinta-alasta kuluu naudanlihan kasvattamiseen eli toisin sanoen naudan rehukasvien kasvattamiseen ja laidunmaaksi. Kasvispastan (joka sisältää spagettia ja tomaattikastiketta) valmistamiseen arvioidaan kuluvan vain 0,46 neliömetriä peltopinta-alaa.

Porkkana ja salaatti – eli kasvikset yleensä – ovat myös ilmastolle ystävällinen vaihtoehto. Niiden valmistaminen tuottaa huomattavasti vähemmän hiilidioksidia kuin lihan tuottaminen. Ja sekin on hyvä juttu. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, jonka määrä on ilmakehässä lisääntynyt. Sen seurauksena maailman keskilämpötila kohoaa. Ja siitä seuraa monia ikäviä asioita (tuttuja juttuja ainakin mantsan ja bilsan tunneilta – toivon…)

2. Lautaselle ei jäänyt ruokaa.

Lautaselle jäänyt ruoka on valmistettu turhaan. Sen valmistukseen on kulunut turhaan luonnonvaroja ja sen valmistus on tuottanut hiilidioksidia ilmakehään – turhaan. On siis hyvä, että syö sen minkä ottaa lautaselleen (tai ostaa kaupasta). Oli mukava huomata, että meidän koulussa lähes kaikki söivät lautasensa tyhjäksi ja biojäteastiassa oli paljon tilaa.

Tänään ruokailussa moni siis pelasti maailmaa syömällä :D. Samalla he tekivät hyvää myös itselleen.

Lue lisää maailman parhaasta ruuasta.

http://www.flickr.com/photos/damienroue/3241081731/