Oppimisen palapelissä on isoja paloja

Palapeli
Lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Puzzle-4.svg

Kevätlukukaudella 2014 sovelsin yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää yläkoulun maantietoon, jossain määrin myös 9. luokan biologiaan.

Kevään puolivälissä oppilaat vastasivat nimettömänä kyselyyn, jonka avulla yritin selvittää oppilaiden ajatuksia uudesta tavasta oppia maantietoa ja biologiaa.

Toukokuun viimeisillä viikoilla itsearviointien yhteydessä oppilailla oli myös mahdollisuus antaa palautetta yksilöllisestä oppimisesta. Oppilaiden palautteet ja omat kokemukset johdattelivat minut kehittämiskohteiden äärelle.

Luettuani muun muassa Opettaja – lehden Omia polkuja pilvissä (15-15/2014) – artikkelin sekä Pilvilinnoja ja palomuureja – tulevaisuuden oppimisen ja työnteon tilat – julkaisun (Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, toim. Päivi Häkkinen ja Jarmo Viteli) kokosin alla olevan oppimisen palapelin.

Oppilaan oman oppimisen palapeli (ja samalla opettajan opettamisen palapeli) muodostuu monista paloista. Tässä on esitelty niistä ehkä ne suurimmat. Näiden palojen periaatteiden mukaan aloitetaan syyslukukauden biologian oppimisen palapeli.

1. pala – Sisältö ja tavoitteet

Opettaja esittelee oppilaille opiskeltavan kurssin aihekokonaisuudet, niiden sisällöt ja tavoitteet. Tavoitteet jaetaan oppilaille pilveen, One Driveen. Oppilas pohtii myös mitkä ovat hänen omat tavoitteensa. Tavoitteet ohjaavat oppilaan oppimista ja ovat arvioinnin perusta.

Oppiaineen sisältöjen oppimisen lisäksi tavoitteena on, että oppilas oppii muun muassa oppimisen taitoja ja tiedostamaan omat vahvuutensa.

Esimerkki 7. luokan biologian sisällöistä ja tavoitteista (oppilas täyttää taulukkoa itsearvioinnin yhteydessä oppimisen aikana):

Dia1 Dia2

2. pala – Ohjattu itsearviointi, vertaisarviointi ja arviointikeskustelut

Opettaja kertoo oppilaille oppiaineen arvioinnin perusteet.

Arviointi perustuu monipuoliseen näyttöön. Näyttöjä ovat mm.

  • aktiivinen toiminta oppitunneilla, osallistuminen
  • vuorovaikutus ryhmässä, yhteisöllinen ryhmätyö
  • kyseleminen ja kyseenalaistaminen
  • oppiaineen sisältöjen hallinta
  • erilaiset kirjalliset ja suulliset näytöt: esseevastaukset, esitykset, kokeet, suulliset ja kirjalliset kyselyt, e-portfolio ym.

Arviointia tehdään koko kurssin ajan ja erityisesti aihekokonaisuuksien jälkeen.

Kurssin aikana oppilaan osaamista arvioivat oppilas itse, muut oppilaat (= vertaisarviointi) ja opettaja.

3. pala – Johdanto, motivointi, vastuuttaminen, osallistaminen ja tuki

Opettaja johdattelee ja pyrkii motivoimaan oppilaat opiskeltavaan aiheeseen. Opettaja ohjaa ja tukee oppilaita yksilöllisesti sekä pyrkii vastuuttamaan ja osallistamaan oppilaita oppimaan.

Opettaja kannustaa oppilaita kokeilemaan erilaisia oppimisen menetelmiä yksin tai yhdessä muiden kanssa. Erilaisia oppimisen menetelmiä ja esimerkkejä löytyy muun muassa OBista ja Oppiminen voi olla oikein hauskaa – sivuilta (sisältö päivittyy kurssin aikana). Oppilas voi myös ideoida ja luoda itse.

4. pala – Oppimisen menetelmät ja tavat, tehtävät ja valinnanvapaus

Oppilas voi itse valita oppimisen miten oppii, ja jossain määrin myös mitä oppii (opetussuunnitelman puitteissa).

Opettaja esittelee oppilaille muutamia tehtäväideoita, joista oppilaat voivat valita itselleen mieluisimmat. Tehtävät ovat eritasoisia, ja osa tehtävistä on oppikirjojen tehtäviä. Opettaja päivittää tehtäviä OBiin.

Joistakin aihekokonaisuuksista opettaja tekee valmiit oppimispohjat (otsikot, väliotsikot, kysymykset tm.), joihin oppilas voi itse lisätä tietoa (tekstiä, kuvia, videoita ym.) eli tavallaan valmistaa itselleen omaa oppikirjaa. Oppilas voi rakentaa omaa oppikirjaa vihkoon, One Driveen, blogiin, wikiin tm.

Oppiminen voi tapahtua omalla tavalla, omaa vauhtia:

  • yksin pohtien ja penkoen
  • ryhmissä keskustellen, yhteisöllisesti
  • tutkimalla ja tekemällä
  • kyselemällä, auttamalla ja jakamalla
  • jne.

oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014-14-638

(Kuva on julkaistu Pekka Peuran luvalla. Lähde: http://www.slideshare.net/peurapekka/oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014)

Oppilas voi kerätä kurssin aikana tekemiään tehtäviä esimerkiksi One Driveen omaan kansioonsa. Tehdyistä tehtävistä rakentuu kurssin aikana oppilaan e-portfolio, oman osaamisen kansio.

Tavoitteena on, että pääosa tehtävistä tehdään oppitunneilla. Kotona tutustutaan aiheeseen esimerkiksi lukemalla tai katsomalla video aiheesta (ns. flipped classroom).

5. pala – Oppimisen näytöt

Kurssin aikana oppilas voi näyttää työskentelyään ja osaamistaan joka oppitunti, monella eri tapaa (vertaa arvioinnin perusteet):

  • aktiivinen toiminta oppitunneilla, osallistuminen
  • vuorovaikutus ryhmässä, yhteisöllinen ryhmätyö
  • kyseleminen ja kyseenalaistaminen
  • oppiaineen sisältöjen hallinta
  • erilaiset kirjalliset ja suulliset näytöt: esseevastaukset, esitykset, kokeet, suulliset ja kirjalliset kyselyt, e-portfolio ym.

Isommat näyttötilanteet pidetään, kun oppilas on opiskellut sovitut aiheet tai tietyn aihekokonaisuuden. Kun näyttö on hyväksytty, oppilas voi jatkaa eteenpäin uusiin aiheisiin. Jos näyttö ei ole hyväksytty, oppilas jää oppimaan ”vanhaa” aihetta vielä lisää. Myös oppilas itse voi päättää jatkaa ”vanhan” asian opiskelua, jos hän itse ei ole tyytyväinen näyttöön.

Jos kurssin aikana pidetään perinteisiä kokeita, oppilailla on mahdollisuus saada myös kokeen kysymykset etukäteen.

6. pala – Oppimisen aikataulu

Oppilas suunnittelee yhdessä opettajan kanssa itselleen aikataulun. Tavoitteena on, että oppilas etenee sopivalla vauhdilla – ei kiireellä, eikä liian hitaasti – vaan siten, että saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteet ennen kurssin loppumista.

7. pala – Omat laitteet, omat tiedonlähteet

Oppimisessa käytetään apuna koulun tietokoneita mutta oppilas voi käyttää myös omia laitteitaan (BYOD eli bring your own device). Omien laitteiden käyttö on jopa suositeltavaa.

Oppimisessa tietoa etsitään monista eri lähteistä. Jokaisella oppilaalla on oppikirja, mutta sen ei tarvitse olla pääosassa.

8. pala – ?

Oppimisen palapeliin tulee varmasti lisää paloja, mutta aloitetaan peli siitä huolimatta.

Maanantaina 11.8.2014

Tervetuloa kouluun!

Muokattu 11.8. mm. Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus – Facebook-ryhmässä saatujen kommenttien perusteella. Kiitos niistä :)!

Lisäys 10.9. Oppimisen palapeli interaktiivisena kuvana .

Ope oli #koulu’ssa

Hämeenlinnassa oli 9.-11.4.2014 ITK-konferenssi Pedagogiikka palaa! Osallistuin konferenssiin ensimmäistä kertaa.

(ITK = interaktiivinen tekniikka koulutuksessa)

Ja siellä tosiaan pedagogiikka paloi.

 

Omaan kahden päivän ohjelmaani kuului 16 vähintään 30 minuutin mittaista esitystä ja jokaisessa opin jotain uutta. Lukuisat kokemukset – ja uudet tuttavuudet – lyhyessä ajassa johtivat siihen, että illalla pystyin hyvin samaistumaan @-merkkiin… 

Mutta onneksi on Twitter ja # eli hashtagit eli avainsanat! Monet ITK-konferenssiin osallistujat jakoivat tviiteissään huomioitaan, ajatuksiaan, tulkintojaan ja tunnelmiaan  #itk2014 – avainsanalla.

Ja onneksi Storifyssa näistä 140 merkkiin tiivistetyistä paloista voi rakentaa muistot ja muistiinpanot itselleen – ja muillekin.

Twitter on siis huippu väline tehdä yhteisöllisiä, vuorovaikutteisia, muistiinpanoja ja suunnistaa kohti uutta oppimista ja opettamista 🙂 !

https://twitter.com/Sariauramo/status/45453133691762688

https://twitter.com/ninarantapuu/status/453975096257159168

 

 

Uusi oppiminen lisää vapautta ja vähentää pakkoa

Opettajan uuden vuoden lupaukset ovat osittain toteutuneet.

Tammikuusta lähtien – siis lähes viiden viikon ajan – olen soveltanut Pekka Peuran yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää yläkoulun 7. ja 8. luokan maantiedon oppitunneilla (ja osittain myös 9. luokan mantsassa ja bilsassa).

Tässä on tiivistettynä tärkeimmät periaatteet yksilöllisestä oppimisesta seiskojen ja kasien maantiedon tunneilla:

Väritä kun osaat ja etene omaa vauhtia

Tein oppilaille taulukot, jossa ryhmittelin maantiedon sisällöt ja niihin liittyvät taidot kolmeen sarakkeeseen: Opi perustaidot, Syvennä osaamistasi ja Vahvista osaamistasi.

Kun oppilas omasta mielestään osaa taulukon ruudussa olevan asian, hän värittää ruudun ja etenee seuraavaan asiaan.

Oppilas voi valita taulukosta itseään kiinnostavia asioita. Vaikka oppilaan tavoitteena olisikin oppia ”vain” Opi perustaitoja- sarakkeen asioita, hän voi oppia asioita myös Syvennä osaamistasi- tai Vahvista osaamistasi- sarakkeista. Oman kiinnostuksen mukaan.

Oppilaat voivat edetä omaa tahtia, osa hitaammin, osa nopeammin. Tärkeintä on se, että oppilas oppii tekemään parhaansa, keskittyy oppimiseensa ja varmistaa, että oppii. Omalla tavallaan.

Opettaja auttaa oppilasta etsimään omia oppimisen keinojaan ja huolehtii siitä, että kukaan ei jumita ja jää paikoilleen.

Opi yksin tai yhdessä muiden kanssa

Oppilaat saavat valita itse ryhmät, joissa työskentely sujuu ja joissa syntyy mielekästä vuorovaikutusta. Jos haluaa työskennellä välillä – tai usein – yksin, sekin sopii.  Jos oppilas on ennakoitavassa vaarassa jäädä tahtomattaan yksin, opettaja ohjaa hänet sopivaan ryhmään. Kokemukseni mukaan ryhmissä syntyy enemmän vuorovaikutusta – ja oppimista – kun oppilaat (pääasiassa) saavat itse valita ryhmänsä.

Oppilaat voivat opiskella luokassa, biologian varastossa (joka on oikeammin miniluokka, jossa on tietokone ja noin neljälle oppilaalle pöytätilaa) tai läheisessä tietokoneluokassa (jos se on vapaa), jossa on noin 10 tietokonetta.

Oppilaat voivat käyttää myös omia laitteitaan (BYOD) oppimisessa.

Tarkista tehtävät

Jos oppilas tekee oppikirjan tehtäviä, hän voi tarkistaa ne oppitunnilla tarkistusmonisteesta. Oppilas korjaa ja täydentää vastaukset värikynällä ja jättää virheet näkyviin. Tämä auttaa oppilasta kiinnittämään huomiota siihen, mikä on ehkä vaikeaa ja oppimaan virheistä.  Kun yksi ryhmän jäsen tarkistaa tehtävät, hän voi ohjata muita ryhmän jäseniä tarkistushommissa.

Jos tehtävä on haastava tai sen vastaus on laaja, opettaja jakaa tehtävän oikean vastauksen myös OBissa eli OBi!  Yläkoulun biologiaa ja maantietoa – nettisivuilla. 

Opiskele myös kotona

Oppilas voi paljolti päättää itse tai yhdessä muiden kanssa, mitä tekee kotona oppimisensa eteen.

Myös opettaja suosittelee tekemään tiettyjä asioita, esimerkiksi opiskelemaan jokin kappale tietyllä oppimisen menetelmällä, kirjoittamaan muistiinpanot (omin päin tai OBista kopioimalla), tutustua keskeisiin käsitteisiin (OBissa tai Quizletissä), tekemään opiskeltavan aiheen kannalta keskeisen tehtävän (oppikirjasta tai OBista), katsomaan tietyn oppimisvideon tai animaation (OBista).

Kun oppilas (flipped classroom – periaatteella) tutustuu opiskeltavaan aiheeseen jo kotona, oppitunnilla voidaan keskittyä oppimisen syventämiseen ja vahvistamiseen erilaisissa vuorovaikutteisissa tilanteissa. Oppitunnilla oppimisesta tulee siten mielekkäämpää, paikallaan hiljaa pönöttäminen vähenee ja oppilaiden alisuoriutuminen tai turhautuminen vähenee.

Opettele erilaisia oppimisen menetelmiä

Tavoitteena on myös, että oppilaat kokeilevat – ja oppivat – erilaisia oppimisen menetelmiä.

Tavoitteena ei siis ole, että oppilaat tekevät vain oppikirjan tehtäviä omassa tahdissa, yksin ja ilman opettajan opetusta.  Päinvastoin.

Jos tai kun tehtävien tekeminen alkaa puuduttamaan tai ne tuntuvat muuten vaan turhilta tai tylsältä pakolta, oppilas voi tehdä paljon muutakin: käsitekarttoja, animaatiota, videoita, äänitallenteita, uutisseurantaa, muistiinpanoja, kuvaesityksiä, Quizlet-käsitekortteja, Kahoot! – pelejä, blogeja, twiittejä, FB-juttuja (Twitteristä opettajan löytää @OpeRitaK – käyttäjätunnuksella ja Facebook-yhteisöstä OBi Yläkoulun biologiaa ja maantietoa) ja niin edelleen. Opettaja ideoi yhdessä oppilaiden kanssa ja ohjaa heitä kokeilemaan erilaisia tapoja oppia. Tavoitteena on, että oppilas löytää itselleen mielekkäitä ja sopivia tapoja oppia.

"Makkarajärvi syntyy liian tiukista joenmutkista, jossa joki etsii itselleen uuden reitin. Suisto syntyy kun joen virtaus hidastuu mereen tultaessa ja hiekka kasaantuu rantaan." CC BY-NC-SA Verneri Rantanen
”Makkarajärvi syntyy liian tiukista joenmutkista, jossa joki etsii itselleen uuden reitin.
Suisto syntyy kun joen virtaus hidastuu mereen tultaessa ja hiekka kasaantuu rantaan.”
CC BY-NC-SA Verneri Rantanen

Yllättävin esimerkki on oppilaasta, joka on intohimoinen Minecraft-pelaaja. Hän oli tehnyt Minecraft-maisemakuvia Euroopan pinnanmuodoista, kuten poimuvuoristoista, vuoristojäätiköistä, U-laaksoista, jokilaaksoista ja suistoista ym. Tätä en olisi ikinä osannut vinkata ;). Ja mikä parasta: minecraftaaja opetti opettajalle, miten peli toimii!

Kysy, jos et ymmärrä tai osaa tai haluat muuten vain tietää lisää

Osa opittavista asioista käydään läpi melko perinteisesti opettajan johdolla. Erityisesti ne asiat, jotka tuntuvat vaikeilta monien oppilaiden – tai opettajan mielestä.

Pääosassa opetus tapahtuu kuitenkin pienryhmissä. Oppilaita rohkaistaan esittämään kysymyksiä ja pyytämään apua muilta oppilailta ja opettajalta.

Opettaja menee oppilaiden luokse – ryhmiin. Opettaja seuraa, keskustelee, kyselee, auttaa ongelmissa ja varmistaa, että oppimista tapahtuu. Opettaja voi vaikka pyytää oppilasta tai ryhmää piirtämään paperille jokin opiskeltava maantiedon ilmiö – esimerkiksi kasvihuoneilmiö. Kun oppilas yksin tai yhdessä muiden kanssa osaa selittää asian, opettajakin varmistuu, että oppimista on tapahtunut. Jos piirtämisessä ja selittämisessä on ongelmia, opettaja voi auttaa asian oppimisessa. Tai jos asia on selvästi opittu, opettaja voi lisäkysymyksillä haastaa oppilaan oppimaan lisää. Laajemmin ja syvemmin.

Kun opettaja opettaa ryhmissä – ei aina vain luokan edessä – vuorovaikutus oppilaiden ja opettajan välillä on lisääntynyt hurjasti. Silloin oppilaat myös esittävät kysymyksiä paljon enemmän – ja pakko myöntää: kaikkiin opettaja ei tiedä vastausta. Sitten googlataan…

Näytä osaamisesi

Kun oppilas omasta mielestään osaa omien tavoitteidensa mukaisia asioita, hän varaa opettajalta läksynkyselyajan ja kertoo mitkä aiheet (eli käytännössä oppikirjan kappaleet) hän on opiskellut. Olemme sopineet, että läksynkyselyihin otetaan mukaan vähintään kolme kirjan kappaletta.

Tähän mennessä suuri osa läksynkyselyistä on ollut suullisia. Tai oikeammin sanottuna keskustelutilaisuuksia, jossa oppilas voi näyttää osaamistaan. Ne pidetään pääasiassa biologian varastotilassa.

Suullisissa läksynkyselyissä on useita (4-8) oppilaita samaan aikaan. Oppilas voi varata myös yksityisajan :). Suullisista läksynkyselyistä sovitaan aina etukäteen, jotta voin suunnitella luokassa opiskeleville oppilaille mielekästä tekemistä.

Lähes poikkeuksetta oppilaat ovat pitäneet suullisia läksynkyselyitä hyvinä tilaisuuksina näyttää omaa osaamistaan ja oppia uutta. Oppilaiden mielestä suulliset läksynkyselyt ovat myös huomattavasti rennompia tilaisuuksia kuin ns. paperikokeet.

Tähän on opettajana helppo yhtyä. Viimeisten vuosien aikana olen yhä voimakkaammin kyseenalaistanut kokeet, jossa kaikilta kysytään samat kysymykset, johon päntätään (jos päntätään) ihan hulluna muutamana edellisenä iltana, siirretään (rumasti sanottuna oksennetaan) tiedot paperille ja pahimmassa tapauksessa unohdetaan ulkoa päntätyt asiat parissa päivässä. Nyt näyttää siltä, että tälle bulimiaoppimiselle on vihdoinkin löytynyt vaihtoehto.

Suullisissa kyselyissä opettajan on helpompi eriyttää kysymyksiä tai tehtäviä oppilaan mielenkiinnon, osaamisen tason ja tavoitteiden mukaan. Suullisissa kyselyissä oppilas voi myös oppia.

Sillä aikaa, kun opettaja pitää suullisia läksynkyselyitä, muut oppilaat jatkavat yksilöllistä oppimista luokassa. Tämä edellyttää luottamusta oppilaiden kykyyn toimia vastuullisesti. Ongelmien esiin tullessa on kasvatuskeskustelujen aika. Ja sitten yritetään uudelleen…

Oppilaiden oppimisesta on tullut nyt paljon näkyvämpää, yksilöllisempää ja monipuolisempaa. Tämän vuoksi en enää näe pakottavaa tarvetta kurssikokeille. Tai jos kurssikoe pidetään, se voi olla vapaaehtoinen.

Arvioi omaa osaamistasi

Suullisissa keskusteluissa oppilas voi myös arvioida omaa osaamistaan ja peilata näkemystään opettajan (tai muiden oppilaiden) näkemykseen.

Oppilaat ovat myös arvioineet miltä uusi yksilöllinen oppimisen menetelmä ja suulliset läksynkyselyt ovat muutaman viikon kokeilun jälkeen tuntunut. Palaute on ollut uskomattoman myönteistä myös niiltä oppilailta, jotka aluksi suhtautuivat työtapaan epäilevästi. Oppilailla on tunne siitä, että oppimista tapahtuu ja se on mielekästä. Siltä se näyttää myös opettajan näkökulmasta.

Kerron oppilaiden mielipiteistä myöhemmin lisää. Nyt olemme kuitenkin vasta uuden oppimisen alkumetreillä.

… … … … … … 

Tällä hetkellä olen täysin myyty yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmälle.  Olen vakuuttunut, että se lisää oppilaan – ja myös opettajan

  • itseohjautuvuutta
  • yhteisvastuuta
  • vuorovaikutustaitoja
  • oppimisen taitoja
  • ajattelun taitoja
  • ongelmanratkaisua
  • soveltamista
  • luovuutta.                         (vrt. OPS2016)

Se lisää myös onnistumisen kokemuksia ja siten motivaatiota, halua oppia – ja halua opettaa.

Tutustu lisää yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmiin ja tämän blogikirjoituksen lähteisiin:

www.maot.fi

http://www.slideshare.net/peurapekka/oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014

http://www.aikajaavaruus.fi/matematiikan-tunneilla-tekemisen-meininki/